Ilmastopaneeli peräänkuuluttaa EU:n päästökaupan ongelmien ratkaisemista vähähiilisten investointien ohjaamiseksi

EU:n päästökaupan kaltainen mekanismi on todennäköisesti ainoa tie kohti globaalia ilmastosopimusta. Tällä hetkellä EU:n päästökauppa ei kuitenkaan ohjaa investointeja vähähiiliseen tuotantoon, vaan vähähiilistä toimintaa edistetään keinoilla, jotka tulevat paljon kalliimmaksi kuin yhden tavoitteen päästökauppajärjestelmä. EU tarvitseekin merkittävästi tiukemman päästökauppasektorin päästövähennystavoitteen vuodelle 2030, todetaan Ilmastopaneelin tuoreessa raportissa.

Ilmastopaneelin mielestä EU:n tulisi ryhtyä välittömästi päästöoikeuksien niukkuutta edistäviin toimenpiteisiin, jotta päästökauppasektoria ohjaisi nykyistä korkeampi hintataso.

Päästöoikeuksien alhainen hinta johtuu oikeuksien avokätisestä jakelusta edellisellä päästökauppakaudella sekä taloudellisesta taantumasta, mutta taantuman jatkuessa nykyisenkin kauppakauden tavoitteet ovat liian löysiä tilanteen korjaamiseksi.

”Vuoden 2013 alusta alkoi kolmas, vuodet 2013–2020 kattava päästökauppakausi, joka ei ennusteiden mukaan korjaa päästöoikeusmarkkinoiden ylitarjontaa. Taloudellisen taantuman pitkittyessä kumulatiivinen ylijäämä vain kasvaa”, Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku OllikainenIlmastopaneelista arvioi.

Päällekkäiset ohjauskeinot tulevat kalliiksi

Päästökauppasektorin päästöt ovat jo laskeneet asetetun päästökaton alapuolelle, Ilmastopaneeli muistuttaa. Nyt päästöoikeuden hinta ei enää ohjaa investointeja vähähiiliseen teollisuus- ja energiatuotantoon.

”Päästöoikeuden alhainen hinta on helpotus energiaintensiiviselle teollisuudelle, mutta samalla vähähiilistä toimintaa edistetään kalliisti muilla keinoilla, yleensä joko valtioiden budjeteista tai kuluttajien sähkölaskun lisänä”, Aalto-yliopiston energiatalouden professori Sanna Syri Ilmastopaneelista toteaa.

Tällä hetkellä päästökauppa kannustaa toimiin, joiden hintataso on noin kolme euroa hiilidioksiditonnia kohden. Päästökaupan ulkopuolisilla tukimekanismeilla toteutetaan toimia, joiden hinta on jopa noin 50–60 euroa hiilidioksiditonnia kohden. Tiukempi päästökauppajärjestelmä toimisi kustannustehokkaammin, sillä se muodostaisi yhden määrällisen tavoitteen kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.

Tärkeintä kokonaispäästöjen vähentäminen

Päästökauppasektorin päästöjä voidaan pienentää vain tiukentamalla päästöoikeuksien kokonaismäärää, Ilmastopaneeli painottaa. Esimerkiksi uusiutuvan energian edistäminen päästökauppasektorin sisällä vain siirtää päästöoikeuksia muille käyttäjille, eikä vähennä markkinoilla olevien päästöoikeuksien kokonaismäärää.

Tällä hetkellä maakohtaiset uusiutuvien energialähteiden edistämistavoitteet ovat keskeisessä osassa EU:n energiapolitiikassa. Ne eivät kuitenkaan vähennä päästökauppasektorin päästöjä kokonaisuutena EU:n tasolla, vaan alentavat edelleen päästöoikeuksien hintaa ja jakavat päästöt uudella tavalla. Siksi uusiutuvan energian edistäminen tulisi kohdistaa päästökauppasektorin ulkopuolisiin toimintoihin.

EU:n oltava edelläkävijä

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen Durbanin (2011) ja Dohan (2012) osapuolikokouksissa sovittu Kioton pöytäkirjan toinen sitoumuskausi (2013–2020) kattaa vain pienen osan maailmanlaajuisista päästöistä. Ilmastonmuutoksen hillitseminen vaarattomalle tasolle kuitenkin vaatii, että päästöjä vähennetään huomattavasti nykyisiä sitoumuksia nopeammin ja kattavasti ympäri maailmaa. Ilmastopaneelin mukaan EU:n rooli globaalin ilmastosopimuksen aikaansaamisessa on nyt keskeinen ja päästökauppajärjestelmä tarjoaa tähän uskottavan mallin.

Ilmastopaneelin mukaan markkinaehtoinen rakenteellinen muutos vähähiilisyyteen ei tällä hetkellä etene Euroopassa. Tähän on vaikuttanut myös Yhdysvaltojen liuskekaasubuumi, jonka vuoksi hiilen maailmanmarkkinahinta on alhainen. EU:ssa on kannattavaa polttaa edullista kivihiiltä, sillä myös siitä maksettavan päästöoikeuden hinta on alhainen.

”Liuskekaasun hyödyntäminen ei EU:ssa mullistane kaasumarkkinoita, mutta kenties liuskekaasu voisi helpottaa Yhdysvaltojen sitoutumista päästövähennyksiin, jolloin päästäisiin lähemmäs globaalia ilmastosopimusta”, Sanna Syri arvioi.

Ongelmana on Ilmastopaneelin raportin mukaan se, että liuskekaasulla saavutetaan lyhyellä tähtäimellä päästövähennyksiä hiileen nähden, mutta investointien pitkäaikaisuus voi vaikeuttaa Yhdysvaltojen välttämättömiä päästövähennyksiä seuraavilla vuosikymmenillä.

Lisäksi ilmastonmuutos kaventaa jatkuvasti tuottavan maapinta-alan määrää maapallolla samalla kun ihmiskunnan maankäyttötarpeet kasvavat. Maankäyttömuutokset lisäävät painetta fossiilisten polttoaineiden käytön entistä nopeammalle globaalille vähentämiselle.

• Ilmastopaneelin raportti kansainvälisestä ja EU-tason ilmastopolitiikasta on luettavissa kokonaisuudessaan Ilmastopaneelin verkkosivuilla: https://www.ilmastopaneeli.fi/

Lisätietoja

Raporttia koskevat kysymykset:

Professori Sanna Syri, Aalto-yliopisto, puh. 050 599 3022  sanna.syri@aalto.fi

Professori Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto, p. 050 4151201, markku.ollikainen@helsinki.fi

Ilmastopaneelia koskevat kysymykset:

Ilmastopaneelin sihteeri, FT Hanna Lappalainen, Helsingin yliopisto, puh. 09 191 50581, hanna.k.lappainen@helsinki.fi