YHTEYSHENKILÖT JA ASIANTUNTIJAT

Antti Arasto

Antti Arasto
Tutkimusjohtaja (energia)
VTT
antti.arasto@vtt.fi
040 015 9052

Esittelyssä Antti Arasto: ”Tutkimus luo perustaa asioille, joita emme tiedä tarvitsevamme ylihuomenna”

Uusi ilmastopanelisti, VTT:n tutkimuspäällikkö Antti Arasto tuo paneeliin laajaa osaamista energiasektorilta. Araston mukaan kestävien energiamuotojen vastakkainasettelu pitäisi lopettaa, sillä tarvitsemme niitä kaikkia. Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa tärkeää on varautua erilaisiin tulevaisuuksiin ja tehdä varautumista lisäävää tutkimusta.

Suomen ilmastopaneelin uusi jäsen, VTT:n tutkimuspäällikkö Antti Arasto on energiaan liittyvien teemojen moniosaaja. Hän on tutkinut muun muassa biotaloutta ja aurinkoenergiaa. Arasto on työskennellyt myös CCS:n, eli hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden parissa ja tutkinut sen mahdollisuuksia esimerkiksi päästöintensiivisessä teollisuudessa.

”Olen vetänyt kansallista CCS-tutkimusohjelmaa, tarkastellut CCS-konsepteja ja myös väitöskirjani koski CCS:n hyödyntämistä terästeollisuudessa”, hän sanoo.

Tutkijataustan lisäksi Arastolla on kokemusta myös toiselta puolelta: hän on ollut mukana käyttöönottamassa voimalaitoksia.

Arasto kertoo, että ilmastonmuutoksen hillintä on ollut mukana hänen tutkimuksissaan aina, tavalla tai toisella.

”Energiajärjestelmät sekä cleantech ovat olleet isoimmat teemat urallani. Aiheet ovat nyt kovasti esillä, mutta niitä on tutkittu jo pitkään”, Arasto sanoo.

Lisää ymmärrystä tekojen vaikutuksista

Arasto haluaa keskittyä Ilmastopaneelissa energiajärjestelmiin liittyviin systeemisiin vaikutuksiin, eli käytännössä siihen, mitkä eri ratkaisujen todelliset vaikutukset ilmastoon ovat.

Hän ottaa esimerkiksi kiertotalouden: mitä laajemmin kierrätämme materiaaleja, sitä enemmän kierrätykseen tarvitaan energiaa. Energian kontekstissa lähes kaikki siis liittyy energiajärjestelmiin.

”Haluan lisätä ymmärrystä siitä, että kun teemme jotain, mikä sen vaikutus on. Kysymys kiinnostaa etenkin pragmaattisesta näkökulmasta: miten voimme priorisoida ilmastonmuutoksen hillintää ratkaisuissa, joita teemme nyt ja toisaalta huomenna?”, Arasto kysyy.

Puheet teoiksi

Arasto kertoo, että suuri osa ratkaisuista, joita tarvitsemme hiilineutraaliuteen vuoden 2035 aikajänteellä, tunnetaan jo. Siksi nyt pitäisikin siirtää puheet teoiksi.

”On hyväksyttävä, että emme tiedä aivan optimia asioista, mutta sitä voimme etsiä maailman loppuun asti. Fokus pitäisi saada nyt tekemiseen ja pois virheiden etsimisestä”, Arasto sanoo.

Energian kohdalla Arasto haluaa välttää suuntaa, jossa katse kohdistetaan vain yhteen ratkaisuun.

”Kyse ei ole siitä, minkä kestävän energiamuodon valitsemme ratkaisuksi. Tulemme tarvitsemaan niitä kaikkia, sekä parhaimpia ratkaisuja että vähän huonompia. Ratkaisujen kohdalla vastakkainasettelun aika on ohi: energian tarve on niin huima, että markkinaa on kaikelle. Sen vuoksi on täysin irrelevanttia jatkaa energiamuotojen, kuten aurinko-, bio- tai tuulienergian vastakkainasettelua.”

Araston mukaan iso kysymys tällä hetkellä on se, miten energiajärjestelmämme kestää muutoksia.

”Meidän on varauduttava erilaisiin tulevaisuuksiin”, hän sanoo.

Tutkimus auttaa varautumaan tulevaisuuteen

Hänen mukaansa tutkimuksen roolista välillä unohdetaan, että se luo perustaa asioille, joita emme tiedä tarvitsevamme ylihuomenna.

”Muutoksen äärellä, kuten nyt, tutkimus tuo resilienssiä ja lisää varautumista. Sen vuoksi on itseisarvo, että teemme tutkimusta, joka on laajemmalla pohjalla kuin pelkästään huomisen applikaatiot”, Arasto summaa.

Vapaa-ajallaan Arasto siirtää fokuksensa energia-asioista luontoon. Hän on ollut mukana partiossa 6-vuotiaasta asti ja viettänyt nuoruudessaan paljon aikaa metsässä telttaillen.

”Luonto on iso osa elämääni ja identiteettiäni. Purjehdus, kalastus, metsästys, kalliokiipeily sekä vapaalasku ovat minulle tärkeitä harrastuksia, ja niihin kaikkiin liittyy vahvasti luonto ja luonnossa oleminen”, Arasto kertoo.

Ari Ekroos

Ari Ekroos
Professori (oikeustiede)
Aalto-yliopisto
ari.ekroos@aalto.fi
050 373 4893

Esittelyssä Ari Ekroos: ”Ilmastokysymykset ja muut ympäristöasiat menevät helposti sekaisin”

Uuden ilmastopanelistin, Aalto-yliopiston talousoikeuden professori Ari Ekroosin erityisalaa on ympäristölainsäädäntö. Ekroos on mukana ympäristölainsäädännön uudistamisessa, jossa häntä kiinnostaa erityisesti sääntelyn vaikuttavuus. Ekroosin mielestä ilmastokeskustelussa tulisi keskittyä asioihin, jotka ovat merkityksellisiä laajemmasta näkökulmasta.  

Talousoikeuden professori Ari Ekroosin erityisalaa on ympäristölainsäädäntö. Ekroos on mukana selvityshankkeissa Suomen ilmastolainsäädännön uudistamiseksi.

”Olen ollut mukana ilmastolainsäädännön kehittämisessä aiemminkin. Siksi tunsin, että on luonnollista olla mukana myös Ilmastopaneelissa edistämässä tätä työtä.”

EU:n ilmastolakiehdotuksen Ekroos mainitsee ajankohtaisena ja mielenkiintoisena asiana.

”EU:n ilmastolakiehdotus on todella mielenkiintoinen aihe. Sen sisältö tulee vaikuttamaan meidän kansalliseen ilmastolainsäädäntöömme ja sellaiseenkin sääntelyyn, jota ei välttämättä edes mielletä ilmastosääntelyksi. EU:n ehdotus on herättänyt mielipiteitä ja puolesta vastaan, mutta se tulee muuttamaan unionin ilmastopolitiikkaa.”

Ekroos näkee, että ilmastolainsäädännöstä nousee uusia ja tärkeitä menetelmiä ja ohjauskeinoja. Häntä kiinnostaa erityisesti pakottavan sääntelyn rooli ilmastolainsäädännössä.

”Sääntelyllä on merkityksensä, mutta se ei välttämättä aina johda konkreettisiin lopputuloksiin. Minua kiinnostaa pohtia, kuinka tehokas ja sitova sääntely saadaan aikaiseksi.”

Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen tulee ottaa huomioon laajalti lainsäädännössä

Ekroos näkee, että myös sopeutumiseen ja varautumiseen liittyvän lainsäädännön päivittäminen on tärkeää.

”Hillintä ja sopeutuminen on myös lainsäädännön näkökulmasta tärkeää. Olen tiiviisti tekemisissä kiinteistöön ja maankäyttöön liittyvien asioiden kanssa, ja esimerkiksi rakennukset tulee rakentaa niin, että ne kestävät nykyisestä poikkeavaa ilmastoa, ja että uudisrakentamisessa ilmastovaikutus elinkaaren aikana minimoidaan.”

Ekroosia harmittaa, kuinka julkisessa keskustelussa keskitytään usein asioihin, jotka eivät ole merkityksellisiä isossa kuvassa. Ekroos arvelee, että julkisuudessa ei ole vielä saatu viestiä perille ilmastokysymysten ja muiden ympäristöasioiden eroista.

”Ilmastokysymykset ja ympäristöasiat menevät helposti sekaisin, ja siinä olisi valistamisen tarve. Ilmastokysymykset liittyvät kasvihuonekaasuihin, eli se eroaa sillä muista ympäristöasioista. Ilmastokysymykset ovat siis automaattisesti globaaleja, kun monet muut ympäristöasiat ovat alueellisia tai paikallisia.”

Ekroosia kuitenkin ilahduttaa nykyinen ilmastokeskustelun ilmapiiri.

”Vaikka ilmastokeskustelussa esiintyy paljon kritiikkiä, on siinä kuitenkin positiivinen meininki. Pääosin on sellainen fiilis, että asioissa mennään eteenpäin, ja tämä koskee myös lainsäädännön uudistamista.”

Vapaa-ajallaan Ekroos harrastaa maantiepyöräilyä.

”Kilpailen jonkin verran ja yritän tänäkin vuonna ajaa muutaman kilpailun, jos nyt olosuhteet antavat periksi.”

Jouni Jaakkola

Jouni Jaakkola
Professori (terveys, ilmastonmuutos)
Oulun yliopisto
jouni.jaakkola@oulu.fi
040 672 0927

Esittelyssä Jouni Jaakkola: ”Hyvää arkea voi elää kuormittamatta ympäristöä”

Uusi ilmastopanelisti, Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia terveyteen. Jaakkola toivoo, että Suomessa tehtäisiin enemmän ilmastonmuutosskenaarioita ja kansalaisia tiedotettaisiin yhteishyödyistä, joilla voi hillitä ilmastonmuutosta ja samalla parantaa omaa terveyttä.

Ilmastopanelisti Jouni Jaakkola on Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimusyksikön johtaja. Hän toimii myös Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan alueen ilmastonmuutoksen ja terveyden asiantuntijana. Jaakkola oli Suomessa ensimmäisiä henkilöitä, jotka kiinnostuivat ympäristön terveysvaikutuksista.

”Kun aloitin työni Oulun yliopiston kansanterveystieteen professorina, tein lupauksen, että keskityn loppu-urani ajan ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksien tutkimiseen.”

Jaakkola näkee riippumattoman ja monitieteellisen Ilmastopaneelin toiminnan hedelmällisenä. Jaakkola toivoo paneelissa edistävänsä ilmastonmuutosskenaarioiden tekoa. Skenaariot ovat tulevaisuuden ennustuksia siitä, kuinka ilmasto muuttuu ja millaisia vaikutuksia sillä on.

”Minua kiinnostavat vaikutukset etenkin ihmisiin ja ihmisten terveyteen. Ilmastonmuutosskenaarioita olisi hyvä tehdä enemmän myös Suomessa. Ennusteista saa paljon tietoa, ja niillä voi tukea päätöksentekoa ja tulevaisuuden suunnittelua.”

Kansalaisten tietoisuutta yhteishyödyistä tulisi lisätä

Jaakkolan mukaan kansalaistasolla tulisi tiedottaa enemmän keinoista, joilla tehdään hyvää omalle terveydelle ja samalla hillitään ilmastonmuutosta.

”Esimerkkejä näistä yhteishyödyistä ovat arkiliikunta ja siten autoilun vähentäminen, ruokavalion muutos kasvispainotteisempaan ja tupakoimattomuus.”

Jaakkola sanoo, että tupakoimisesta ei ole puhuttu paljon julkisuudessa, mutta tupakan viljely valtaa paljon maa-alaa.

”Se on pois ravinnon tuotannosta, eivätkä tupakkapellot ole hiilinieluinakaan kovin tehokkaita.”

Rikkailla mailla eniten varaa toteuttaa hillintää

Jaakkolaa ilahduttaa se, että ilmastonmuutos on noussut tärkeäksi yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi. Häntä kuitenkin harmittaa, kuinka Suomen roolia globaalissa kontekstissa vähätellään.

”Vaikka kokonaismerkitys ei olisi niin suuri, rikkailla mailla on eniten varaa toteuttaa ilmastonmuutoksen hillintää. Rikkaammissa maissa voidaan myös kehittää esimerkiksi teknologiaa, jolla on globaali vaikutus ilmastonmuutoksen torjunnassa.”

Yksilön päätöksiä tai valintoja ei Jaakkolan mukaan tulisi myöskään vähätellä.

”Vähättelyllä päädytään helposti tilanteeseen, jossa ajatellaan, ettei mitään voi tehdä. Ympäristöystävällisten valintojen tekeminen ei ole luopumista, se on uudenlaisen elämän oppimista. On mahdollista elää hyvää elämää kuormittamatta ympäristöä.”

Vapaa-ajallaan Jaakkola nauttii kuvataiteesta ja lukemisesta. Hän lukee etenkin fiktiota sekä historiaa.

”Katson myös paljon elokuvia. Viimeisin kiinnostava, mieleen jäänyt elokuva oli Parasite.”

Sirkku Juhola

Sirkku Juhola
Professori (sopeutuminen)
Helsingin yliopisto
sirkku.juhola@helsinki.fi
029 415 7387

Esittelyssä Sirkku Juhola: ”Ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista ei tulisi asettaa vastakkain”

Professori Sirkku Juhola on ollut mukana Ilmastopaneelissa jo ensimmäisellä ja toisella kaudella. Nyt yhden kauden tauon jälkeen Juhola palaa paneeliin. Ilmastonmuutoksen sopeutumisen asiantuntija Juhola kertoo, että hillintää ja sopeutumista ei pitäisi nähdä toistensa vastakohtina – kumpaankin tarvitaan, yhtäaikaisesti.

Helsingin yliopiston kaupunkiympäristöpolitiikan professori Sirkku Juhola on rakentanut tutkijan uraansa monitieteisessä ympäristössä: hän on toiminut useiden tieteenalojen parissa ja tutkinut esimerkiksi globaalia päätöksentekoa YK-yliopistossa sekä tehnyt kehitystutkimusta paikallisella tasolla Afrikassa.

”Kansainvälisen politiikan ja kehitystutkimuksen jälkeen olen työskennellyt maatieteiden, insinööritieteiden ja yhteiskuntapolitiikan ja filosofian laitoksilla. Nyt työskentelen professorina bio- ja ympäristötieteiden tiedekunnassa Viikissä.”

Juhola tiivistää, että kokemuksen laaja-alaisuudesta huolimatta hänen tutkimuksensa on rajautunut politiikkaan ja yhteiskuntaan.

”Suuri osa työtäni on kattanut näkökulman siitä, miten yhteiskunta ja ympäristö nivoutuvat yhteen. Kiinnostuksenkohteenani on yhteiskunnan ja ympäristön muutos”, Juhola tiivistää.

Hän on tehnyt tutkintonsa Isossa-Britanniassa, jossa oli mahdollista yhdistää kansainvälinen politiikka ja kehitystutkimus.

”Kandiseminaareista lähtien samoissa tilaisuuksissa olivat yhdessä taloustieteilijät, maantieteilijät, kielitieteilijät ja kansainvälisen politiikan opiskelijat. Se sai ymmärtämään, miksi ihmiset lähestyvät jotain kysymystä tai ilmiötä eri näkökulmista. Yksi tieteenala ei tee autuaaksi”, Juhola sanoo.

Sopeutumisen iso muutos on vasta tulossa

Juhola kertoo, että ilmastonmuutos on ollut hänen tutkimuksessaan aiheena jo pitkään mukana: Hänen väitöskirjansa käsitteli ympäristöasioita Afrikassa, post doc -vaiheessa taas sopeutumispuoli alkoi nousta tieteenalana vuoden 2007 jälkeen.

”Yhteiskunta muuttaa ilmastoa ja ilmastonmuutos muuttaa koko yhteiskuntaa, ja se on ilmiönä suuri haaste. Ilmastonmuutos vaikuttaa arkeemme ja toimiimme konkreettisesti. Isompi muutos on vasta edessä”, Juhola sanoo.

Juholan mukaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen kysymys nähdään usein hieman väärin: ajatellaan, että sopeutumista tarvitaan vasta sitten, kun kaikki on tehty hillinnän eteen.

”Sopeutumisesta puhuminen ei tarkoita sitä, että hillintää ei enää tehdä. Globaaleja ja paikallisia ilmastonmuutoksen vaikutuksia on tärkeää tutkia, jotta saadaan selville, millä tavoin haasteisiin voidaan vastata”, hän sanoo.

Juhola kertoo, että Suomessa sopeutumistutkimuksissa pisimmälle on viety suorien vaikutusten tutkiminen. Tutkimuksia on tehty esimerkiksi siitä, millaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on mahdollisiin tulva-alueisiin, satokasveihin tai metsätalouteen.

Asiantuntijatiedon rooli on kasvanut tiedepaneelien avulla

Juhola on ollut Ilmastopaneelissa myös kahtena aiempana kautena, kun paneeli aloitti toimintansa.

”Kahdesta ensimmäisestä kaudesta jäi innostunut ja kollegiaalinen tunnelma. Ilmastolain myötä paneelin asema on muuttunut, ja ajan kanssa paneeli on vakiinnuttanut paikkansa”, Juhola sanoo.

Hän näkee tiedepaneelien nousun kiinnostavana kehityksenä Suomessa.

”Olemme menossa siihen suuntaan, että asiantuntijatiedolla on oma roolinsa. Kehitys on hyvä, mutta yhteiskunnallisissa päätöksissä on hyvä muistaa tasapaino asiantuntijatiedon ja demokraattisen päätöksenteon välillä. Monet ilmastonmuutokseen liittyvät päätökset ovat myös arvovalintoja, joissa laajempi kansalaiskeskustelu on tarpeen”, Juhola sanoo.

Tutkijatyön ulkopuolella Juholan voi löytää pyörän selästä pitkältä lenkiltä. Hän on kestävyysurheilija ja triathlonisti, jolla on kokemusta niin MM-kisoista kuin Ironman-täysmatkan kilpailustakin. Juhola on myös kaksinkertainen maastotriathlonin Suomen mestari.

”Kestävyysurheilu vaatii ajan optimointia ja pitkäjänteisyyttä samoin, kuten tutkijan työ: esimerkiksi työmatkat juoksen ja pyöräilen. Samalla, kun urheilu rasittaa kroppaa, pää lepää”, Juhola sanoo.

Paula Kivimaa

Paula Kivimaa
Tutkimusprofessori (liikenne ja kestävä kaupunki)
Suomen ympäristökeskus
paula.kivimaa@ymparisto.fi
029 525 1283

Esittelyssä Paula Kivimaa: ”Hillintä ja ilmastopolitiikka tarvitsevat kokonaisvaltaista lähestymistapaa”

Uusi ilmastopanelisti, Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Paula Kivimaa tuo paneeliin useiden eri näkökulmien hallintaa: hän on tutkinut energia- ja liikennejärjestelmiä ja vähähiilisen yhteiskunnan murrosta. Kivimaan tutkimuksissa korostuu myös julkisen politiikan rooli. Kivimaan mukaan ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastopolitiikka tarvitsevat nyt systeemistä, kokonaisvaltaista ajattelua.

Tutkimusprofessori Paula Kivimaan tutkijan ura alkoi 2000-luvun alussa, kun hän tutki Suomen ympäristökeskuksessa kansainvälisen ilmansuojelupolitiikan vaikutuksia suuriin polttolaitoksiin. Sen jälkeen Kivimaa siirtyi tutkimaan metsäteollisuuden ekoinnovaatioita. Väitöskirja Helsingin kauppakorkeakouluun syntyi ympäristöpolitiikan ekoinnovaatiovaikutuksista pohjoismaisessa metsäteollisuudessa.

Vuodesta 2008 eteenpäin Kivimaa on tutkinut eri näkökulmista energia- ja liikennejärjestelmiä sekä murrosta vähähiilisempään yhteiskuntaan.

”Tarkastelussa ovat olleet sosio-tekniset järjestelmät: miten ympäristömyönteiset innovaatiot syntyvät ja leviävät, ja mikä on julkisen politiikan rooli järjestelmien muutoksessa”, Kivimaa sanoo.

Kivimaa on tehnyt perustutkintonsa (1998-2002) ja osan urastaan Isossa-Britanniassa. Nyt hän työskentelee jälleen Suomessa. Vuosina 2015-2019 Kivimaa tutki Sussexin yliopistossa, Isossa-Britanniassa, rakennusten energiatehokkuuden parantamista.

”Olen tarkastellut aivan ruohonjuuritasoa ja sitä, mitkä asiat saavat ihmiset tekemään energiaremontteja ja minkälaisia ’välittäjätoimijoita’ tarvitaan edistämään tätä. Tutkimukseen on liittynyt myös laajempi näkökulma siitä, mitkä asiat vaikuttavat uudenlaisten energiapalveluiden syntyyn ja miten julkinen politiikka rakennusten energiatehokkuuden edistämiseksi on kehittynyt”, hän kuvailee.

Tuorein tutkimus päättäjien tietoon

Kivimaa näkee Ilmastopaneelin motivoivaksi vaikuttamisen paikaksi, sillä päättäjät ja virkamiehet kuuntelevat panelisteja. Paneelin jäsenyys on siis mahdollisuus tuoda viimeisimmän tutkimuksen viestit päättäjien tietoon niiltä tutkimuksen aloilta, joita tuntee.

Kivimaa kertoo, että Ilmastopaneelissa hänen taitonsa on nimenomaan monien eri näkökulmien hallinta.

”Tarkastelen laajasti ja sektorit ylittävästi ilmastonmuutosta eri näkökulmista ja myös yhteiskunnan toiminnan kautta”, Kivimaa sanoo.

Kivimaan mukaan yhteiskunnan nykyisessä tilanteessa korostuu se, että meidän tulisi siirtyä nopeasti ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja varautumisesta myös sopeutumisen kysymyksiin.

”Hillitsemistä ei pidä kuitenkaan unohtaa, sen tarve ei ole poistunut ja sen kanssa on kova kiire ”, Kivimaa sanoo.

Ilmastonmuutos on elämäntapakysymys

Kivimaan vahvin asiantuntijuus on ilmastonmuutoksen hillinnän puolella. Hän haluaisi edistää Ilmastopaneelissa systeemisen muutoksen näkökulmaa ja tuoda hillintään ja ilmastopolitiikkaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Kivimaan mukaan varsinainen ilmastopolitiikka ei pysty yksin muuttamaan päästöjä aiheuttavien sektoreiden toimintatapoja, sillä eri tekijät kietoutuvat toisiinsa ja merkittävät päästövähennykset vaativat täysin uudenlaisia teknisiä, liiketoiminnallisia ja institutionaalisia energia-, liikenne- ja ruokajärjestelmiä.

”Miten vauhditetaan energiamurrosta? Entä miten vähennetään liikenteen hiilidioksidipäästöjä, ja mitä ruokasektorilla tulisi tehdä?”, Kivimaa luettelee ilmaston kannalta tärkeitä tutkimusteemoja.

Häntä kiinnostaa myös elämäntapoihin liittyvä johtajuuden kysymys.

”Meidän tulisi miettiä, millaista johtajuutta kunnilta ja valtiolta tarvitaan, miten saadaan kannustettua ihmisiä muuttamaan elintapojaan? Ilmastonmuutos on vahvasti elämäntapakysymys”, Kivimaa sanoo.

Tutkijatyön ulkopuolella Kivimaa nauttii luonnosta ja urheilusta: hän tekee esimerkiksi metsäretkiä perheensä kanssa lähiluontoon luontopoluille ja puistoihin sekä käy kuntosalilla ja joogaa.

”Aloitin myös 20 vuoden jälkeen street dance -tunnit. Yllättävän hyvin pääsin kärryille, seuraamaan ja tekemään liikkeitä pitkän tauon jälkeen”, hän sanoo.

Hannele Korhonen

Hannele Korhonen
Tutkimusprofessori, toimialajohtaja (ilmasto- ja ilmakehämallinnus, skenaariot)
Ilmatieteen laitos
hannele.korhonen@fmi.fi
029 539 2135

Esittelyssä: Hannele Korhonen – ”Ilmastonmuutoksen etenemisnopeutta ja toimien kiireellisyyttä ei hahmoteta vielä tarpeeksi hyvin”

Uusi ilmastopanelisti, Ilmatieteen laitoksen ilmakehätutkija Hannele Korhonen tuo Ilmastopaneeliin vahvaa ilmastojärjestelmän tuntemusta. Korhosen mukaan ilmastonmuutoskeskustelun asenneilmapiiri on muuttunut viime vuosina voimakkaasti, ja ilmaston lämpenemisen torjumisesta puhutaan paljon. Sen sijaan sopeutumisen näkökulma näkyy toistaiseksi julkisessa keskustelussa paljon vähemmän.

Ilmakehätutkija Hannele Korhonen on erikoistunut ilmakehän prosessien ja ilmaston mallintamiseen. Ilmatieteen laitoksella Ilmastontutkimusohjelman toimialajohtajana ja tutkimusprofessorina työskentelevä Korhonen tuntee erityisen hyvin ilmastonmuutoksen luonnontieteellisen perustan ja ilmastonmuutoksen vaikutukset.

”Olen tehnyt perustutkimusta ilmastojärjestelmästä: siitä, miten se toimii ja miten eri tekijät, kuten kasvihuonekaasut tai pienhiukkaset, vaikuttavat ilmastoon. Olen tutkinut myös ilmastonmuokkausta, jossa ilmastoa pyritään keinotekoisesti viilentämään. Suhtaudun ilmastonmuokkaukseen kriittisesti, mutta se on kiinnostava tutkimusaihe”, Korhonen sanoo.

Korhonen kokee Ilmastopaneelin motivoivana paikkana vaikuttaa tutkittuun tietoon pohjautuvaan päätöksentekoon.

”Luonnontieteilijän rooli on tuoda julkiseen keskusteluun ja politiikkaan mukaan faktoja ilmastonmuutoksen syistä ja etenemisestä: kertoa ilmastojärjestelmän muutoksista, riskeistä, suuruusluokista ja korostaa sitä, mitä ilmastossa oikeasti tapahtuu – minkälaisia vaikutuksia esimerkiksi muuttuvalla lämpötilalla tai sateisuudella on”, Korhonen sanoo.

Häntä kiinnostaa osallistua paneelissa etenkin sopeutumistutkimukseen sekä hillintään koskevaan tutkimukseen, jossa tutkitaan luonnollisia hiilinieluja, kuten metsiä ja maaperää.

Ilmastonmuutos otetaan vakavasti – suuruuden ja nopeuden hahmottamisessa kirittävää

Korhonen on iloinen siitä, että nykyään ilmastonmuutos otetaan vakavasti.

”Olen tehnyt ilmastonmuutoksen parissa töitä 20 vuotta, ja yleinen kiinnostus ilmastokysymyksiä kohtaan on kasvanut voimakkaasti. Ilmastonmuutoksesta torjumisesta puhutaan nykyään paljon, mutta samalla sopeutumista tulisi korostaa vielä lisää. Kaikkien yhteiskunnan sektoreiden täytyy miettiä, miten sopeutua ilmaston lämpenemiseen ja sen aiheuttamiin muutoksiin.”

Korhosen mukaan ilmastonmuutos tulisi myös hahmottaa nykyistä paremmin.

”Sen suuruutta ja nopeutta ei hahmoteta vielä tarpeeksi hyvin. Välillä myös suuret ja pienet asiat menevät ilmastonmuutoskeskustelussa helposti sekaisin. Kirittävistä asioista huolimatta julkinen puhe onneksi edistää monin tavoin ilmastonmuutoksen torjuntaa”, hän sanoo.

Vapaa-ajallaan Korhonen viihtyy liikunnan, vapaaehtoistyön ja etenkin kulttuurin parissa.

”Luen kirjallisuutta, käyn teattereissa ja taidenäyttelyissä – olen myös erittäin hyvä laiskottelemaan”, hän sanoo.

Jarek Kurnitski

Jarek Kurnitski
Professori (rakentaminen)
Aalto-yliopisto
jarek.kurnitski@aalto.fi

Esittelyssä Jarek Kurnitski: ”Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulee huomioida rakennetussa ympäristössä”

Uusi ilmastopanelisti, professori Jarek Kurnitski on erikoistunut nollapäästöiseen rakentamiseen ja rakennusten energiankulutukseen. Kurnitskin mukaan rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on tärkeää, sillä rakennukset kuluttavat valtavan määrän energiaa.  

Aalto-yliopiston professori Jarek Kurnitskin erityisalaa on rakennusten energiatehokkuus ja sisäilmasto. Hän on ollut valmistelemassa Suomen nykyisiä kokonaisenergiatarkastelun määräyksiä, jotka tulivat voimaan vuonna 2012.

”Tämä oli suuri muutos. Silloin loppui saneleminen, miten pitää rakentaa ja rakennusten energiatehokkuutta alettiin ensimmäistä kertaa ohjata siten, että pitää täyttää vain yksi kokonaisenergian kulutuksen tunnusluku.”

Kurnitskin mukaan rakennetulla ympäristöllä on suuri rooli päästövähennyksissä. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset tulisi ottaa huomioon rakentamisessa.

”Ilmastonmuutos vaikuttaa sääolosuhteisiin. Suomen leveysasteella talvella menetetään lumipeitettä, mutta kesäisin olosuhteet ovat varsin hyviä. Esimerkiksi juomavesi ei tule loppumaan, mutta rakennetun ympäristön kestävyyteen, energiatehokkuuteen ja sisäilmaan tulee keskittyä.”

Nyt tulisikin siis Kurnitskin mukaan pohtia, miten pärjätään, kun esimerkiksi kesällä lämpötilat ovat hieman korkeampia.

”Tähän saakka monissa rakennuksissa, kuten asunnoissa ja kouluissa, on kesäisin pärjätty ilman aktiivista jäähdytystä. Kun ilmasto lämpenee pari astetta, joudutaan rakennuksissa sitä yhä enemmän käyttämään.”

Kurnitski näkee, että kokonaisuudessaan ilmastonmuutoskeskusteluun on tullut lisää vauhtia ja vaatimustasoa. Esimerkkinä hän mainitsee Suomen kunnianhimoisen hiilineutraaliustavoitteen vuodelle 2035.

”Keskustelu on kääntynyt siihen, että arvioidaan, millä keinoilla tavoitteet ovat saavutettavissa. Nyt on toiminnan aika, sillä aikaa on hyvin rajallisesti.”

Tutkimustieto auttaa rakennusten päästöjen vähentämisessä

Kun rakennusten päästöjä yritetään vähentää, yksi suurimpia haasteita on löytää tutkittuun tietoon perustuvia tehokkaita ja taloudellisia keinoja. Kurnitskin mukaan Ilmastopaneelilla on suuri rooli siinä, että tällaista tutkimustietoa voidaan kerätä.

”Paneelilla on myös käynnissä omia hankkeita, joten se ohjaa myös laajemmin, miten tutkimusta syntyy. Ilmastopaneeli on hyvä paikka tarkastella asioita laaja-alaisesti. Rakennuksissa käytettävät keinot pitää pystyä sovittamaan yhteen energiajärjestelmän kanssa, jotta päästövähennyksiä syntyisi täysimääräisesti.”

Suomen rakennuskantaan tehtävien toimenpiteiden taustalla vaikuttavat EU-direktiivit. Euroopan unionin jäsenmaat ovat juuri valmistelleet pitkän aikavälin peruskorjausstrategian 2050. Sen tavoitteena on korjata koko olemassa oleva rakennuskanta lähes nollaenergiatasoon. Keinot energiamurroksen aikaansaamiseksi ovat kuitenkin vasta haussa.

”Rakennuskannan peruskorjaus antaa mahdollisuuden suurelle energiansäästölle ja päästöleikkaukselle. Samalla voidaan parantaa rakennusten sisäilmaa, eli yleisesti asumisen ja työskentelyn oloja. Energiansäästöä ei kuitenkaan pitäisi tehdä sisäilmaston kustannuksella, jotta ei syntyisi sellaisia homeongelmia kuin 70-luvun energiakriisin seurauksena. Oikein toteutettuna kotien ja työpaikkojen kunnostus on yksi vaikuttavimmista ilmastonmuutoksen torjuntakeinoista.”

Kurnitskin oli tarkoitus meloa keväällä 100 kilometrin jokimaraton, mutta koronatilanteen vuoksi se on peruttu. Tutkijatyön vastapainoksi Kurnitski nauttii merikajakilla kulkemisesta.

”20–30 kilometrin merikajakkireissut viikonloppuisin vievät aina kaikki huonot ajatukset pois!”

Jukka Käyhkö

Jukka Käyhkö
Professori (maantiede, ilmasto-opetus)
Turun yliopisto
jukka.kayhko@utu.fi
029 450 2402

Esittelyssä Jukka Käyhkö: ”Ilmastotietoisuus ohjaa suomalaisia kestäviin valintoihin”

Uusi ilmastopanelisti, Turun yliopiston maantieteen professori Jukka Käyhkö, tuo Ilmastopaneeliin monitieteellistä osaamista. Käyhkö näkee ilmastonmuutoksen oireena kestämättömästä kehityksestä. Kansalaisten ilmastoymmärryksessä ja aktivismissa on hänen mukaansa kuitenkin potentiaalia kriisin ratkaisuun.

Professori Jukka Käyhkö on tutkinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia esimerkiksi tuulieroosioon, jokien tulvimiseen ja Fennoskandian porotalouteen. Tällä hetkellä Käyhkö tutkii, kuinka eri toimijoiden yhteistyönä tehtävällä kaupunkisuunnittelulla voidaan vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin ja parantaa elämänlaatua.

”Ilmastonmuutos on monisyinen ja monimutkainen ilmiö. Tutkimusta tarvitaan erityisesti siinä, miten yhteiskuntien tulee muuttua, jotta globaali järjestelmä muuttuu kestävämmäksi. Näihin isoihin sopeutumiskysymyksiin vastaamiseen tarvitaan useiden tieteenalojen osaamista.”

Käyhkö kuvaa ilmastonmuutosta oireena ihmiskunnan kestämättömästä tavasta elää kotiplaneettaansa. Ongelman ratkaisuun tarvitaan Käyhkön mukaan monitieteisyyttä ja kansalaisten parempaa ilmastoymmärrystä, joiden edistämiseen Ilmastopaneeli tarjoaa loistavan tiimin.

”Yhteiskunta kaipaa systeemistä muutosta, joka tarjoaa kansalaisille mahdollisuuksia tehdä kestäviä ratkaisuja. Toisaalta kansalaisilla tulee olla valmius vaatia, ottaa vastaan ja hyödyntää näitä mahdollisuuksia. Arjen ratkaisujen tulee olla helppoja ja mukavia, mutta kestävien valintojen tekemiseen tarvitaan silti kansalaisten ilmastotietoisuutta.”

Koulujen ilmasto-opetuksessa maantieteen oppiaineella on iso rooli. Suuri osa aikuisväestöstä ei kuitenkaan ole muodollisen koulutuksen piirissä.

”Osa ihmisistä saa tietonsa ilmastonmuutoksesta pelkästään uutissivustoilta ja sosiaalisesta mediasta. Algoritmien myötä kuplautumista on kuitenkin tapahtunut. Olisi tärkeää tutkia, millä keinoin aikuisväestö saataisiin luotettavan tiedon ja ilmastoymmärryksen äärelle.”

Henkilökohtaisen hiilijalanjäljen merkityksen ymmärtämisessä on parantamisen varaa

Käyhkö ei pidä siitä, että ilmastonmuutosta pyritään ratkaisemaan erillisenä haasteena. Hänen mukaansa ilmastonmuutos on monimutkainen kestävyysongelma. Ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi tarvitaan pitkän aikavälin sopeutumistoimia, esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa.

”Jos yhteiskuntaa uudistetaan kokonaiskestävyyden näkökulmasta, monet ilmastonmuutoksen ajuritkin saadaan kuriin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos luovumme fossiilisista polttoaineista heikon ilmanlaadun takia tai jos siirrymme pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen ruuhkien vähentämiseksi, nämä muutokset hillitsevät samalla myös ilmastonmuutosta.”

Käyhköä kuitenkin ilahduttaa kansalaisaktivismin lisääntyminen teeman ympärillä.

”Jos sama pöhinä siirtyy päätöksentekoon, meillä voi olla siemen toivottuun isoon muutokseen.”

Käyhkö arvioi, että ilmastonmuutoksen hillintätoimet ovat tähän saakka muuttaneet suomalaista yhteiskuntaa enemmän kuin itse ilmastonmuutos. Toimet näkyvät kaikkialla, esimerkiksi uusiutuvan energian käytössä, liikenteen sähköistymisessä ja kasvisruokabuumissa.

”Usein saa kuulla, että Suomen tekemisillä ei ole väliä, koska olemme niin pieni maa. Toinen lähtökohta olisi tarkastella henkilökohtaista hiilijalanjälkeä. Maailman väestönkasvu, elintason nousu ja tuotannon globalisaatio korostavat yksilöllisen ympäristöjalanjäljen merkitystä. Suomalainen kuluttaja ei ole maailmanlaajuisesti mikään malliesimerkki – vielä.”

Vapaa-ajallaan Käyhkö on innokas liikkuja niin salilla kuin luonnon helmassa. Lisäksi hän harrastaa partiota.

”Partio on Suomen suurin nuorisojärjestö, joten näen sen mainiona mahdollisuutena edistää ilmastotyötä ja kestävää kehitystä.”

Peter Lund

Peter Lund
Professori (energia)
Aalto-yliopisto
peter.lund@aalto.fi
040 515 0144

Esittelyssä: Peter Lund – ”Tarvittava teknologia vähähiilisyyteen on jo olemassa, nyt tarvitaan vahvaa politiikkaa ja byrokratian purkamista”

Uusi ilmastopanelisti, Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund tuo paneeliin yli 40 vuoden kokemuksensa energia-alalta. Lund on globaalien energiaratkaisujen osaaja, joka on päässyt ensimmäisten joukossa tutkimaan uusiutuvia energianlähteitä.

Vuonna 1979 reaktorifysiikan diplomityöntekijä Peter Lundille avautui mahdollisuus päästä mukaan ensimmäisten joukossa Euroopassa tutkimaan uutta tekniikkaa uusiutuvien energianlähteiden pariin. Vaikka Lund aloitti ydintekniikan ja reaktorifysiikan puolelta, väitöskirja syntyi aurinkoenergian varastoinnista ja johdatti uusille teille.

Lund on ollut muun muassa kylmän sodan aikana mukana merkittävimmässä energia-alan yhteistyöjärjestössä IEA:ssa.

”Lupa piti anoa hallituksen iltakoulusta asti, että silloinen Teknillinen korkeakoulu pääsi mukaan yhteistyöhön, kun Suomi ei ollut poliittisista syistä virallisesti IEA:n jäsen.”

1990-luvun alkupuolella Lundille avautui mahdollisuus EU-tutkimushankkeisiin jo ennen kuin Suomi oli EU:ssa. Viimeiset 15 vuotta hän on myös tehnyt Aasian kanssa yhteystyötä globaaleissa energiaratkaisuissa.

”Minulla on Kiinassa kolme vierailevaa professuuria ja annan neuvoja myös päättäjille. Aikoinaan myös Venäjä ja Intia tulivat tutuiksi”, Lund sanoo.

Lund on päässyt vaikuttamaan koko EU:n energia- ja ilmasto-ohjelmiin ja energiantutkimuksen suuntaviivoihin Euroopassa. Hän on toiminut EU:n energianeuvonantajien puheenjohtajana ja myös Euroopan tiedeakatemioiden energiapaneelin puheenjohtajana.

”Kansainvälisen työn avulla olen päässyt tekemään yhdessä ratkaisuja ja näkemään, missä maailma menee ja mitä on tulossa. Olen ollut hyvin onnekkaassa asemassa, sillä työssäni ei ole tullut yhtään tylsää päivää”, Lund sanoo.

Ilmastopaneelin avulla kokonaisnäkemystä monimutkaiseen ilmiöön

Lund näkee, että Ilmastopaneeli on hänelle myös uusi mahdollisuus oppia.

”Tulen vahvasti luonnontieteelliseltä ja teknologiselta puolelta, mutta erilaisten ryhmittymien avulla olen keskustellut urani aikana paljon eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Ilmastonmuutoksessa tarvitaan nyt holistista kokonaisnäkemystä asioista, sillä kaikki vaikuttavat toisiinsa”, Lund sanoo.

Hän vertaa ilmastonmuutoksen ilmiötä monimutkaiseen kellokoneistoon, jossa on paljon pieniä rattaita, jotka kaikki vaikuttavat kellon toimintaan. Samalla tavalla kuin kelloa ja sen koneistoa, myös ilmastonmuutosta on syytä ymmärtää sen kautta, miten eri osaset vaikuttavat koko ilmiöön.

Lund tuo paneeliin osaamista tulevaisuuden energiaratkaisuista ja globaaleista energiakysymyksistä. Ensimmäinen hanke sähköistymisestä on jo suunnitteilla.

Hän toivoo, että paneelissa huomioitaisiin myös kansainvälinen näkökulma.

”Ilmastopaneeli voi tuoda näköaloja siihen, mihin suuntaan maailma on menossa ja mikä on meidän suhteemme muuhun maailmaan. Kun tiedämme, mitä muualla maailmassa tapahtuu, meillä on myös mahdollisuus suunnata omaa toimintaamme tehokkaasti ja vaikuttaa tulevaan kehitykseen”, Lund sanoo.

Isoja läpimurtoja teknologian avulla

Lund kertoo, että elämme ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa läpimurtovaihetta.

”Esimerkiksi Suomen hallituksen pyrkimykset ovat valtavia muutoksia, ja ne koskettavat kaikkia suomalaisia. Olennaista on se, että tartumme vähähiilisen yhteiskunnan haasteeseen positiivisena muutoksena, joka tuo meille paremman tulevaisuuden.”

Lund korostaa myös Euroopan esimerkkiä.

”Maailman rikkaimman ja kehittyneimmän osan on onnistuttava tässä, jos haluamme, että myös kehitysmaat pystyvät muuttamaan toimintansa vähähiiliseksi. Paremmin toimeentulevien pitää ottaa enemmän vastuuta kehityksestä.”

Lund iloitsee siitä, että isot läpimurrot, kuten aurinkoenergia ja tuulienergia, lyövät läpi koko ajan eri puolella maailmaa. Esimerkiksi akkuteknologia kehittyy hurjaa vauhtia, ja pian sähköautot alkavat näkyä vahvemmin myös Suomessa.

”Uusi, edullisempi teknologia ratkaisee monta asiaa. Tarvittava teknologia on jo olemassa, ja nyt on muutettava lainsäädäntöä ja normeja ja ihmisten käyttäytymistä, jotta uusi puhdas teknologia voi kukoistaa. Myös oikeudenmukaisuuteen tulee kiinnittää enemmän huomioita muutoksessa.”

Lund on kiinnostunut uuden oppimisesta myös vapaa-ajallaan.

”Historia kiinnostaa minua aivan valtavasti, joskus mietin sitä uranvalinnaksikin. Luen myös mytologiaa. Tällä hetkellä Kiinan kulttuuri ja kieli kiehtovat minua.”

Myös 1800-luvun loppupuolella alkanut art nouveau -taidesuunta on Lundin mieleen, ja harrastus on yhteinen puolison kanssa.

Kirjallisuuden ja kulttuurin lisäksi myös luonnossa liikkuminen on Lundille tärkeää.

”Olen kiertänyt maailmalla, mutta en ole nähnyt toista paikkaa, jossa pääkaupunki ja luonto ovat niin lähellä toisiaan kuin Helsingissä. Käymme Keskuspuistossa kävelyillä, ja sieltä löytyy kanahaukkoja, pöllöjä, metsäkauriita ja kettuja. Tällaiset paikat pitää säilyttää.”

Markku Ollikainen

Markku Ollikainen
Ilmastopaneelin puheenjohtaja
Professori (ympäristö- ja luonnonvaratalous)
Helsingin yliopisto
markku.ollikainen@helsinki.fi
puh. 050 415 1201

Esittelyssä puheenjohtaja Markku Ollikainen: ”Ilmastopaneelin tehtävänä on tukea poliittista päätöksentekoa, mutta myös tuottaa ja tarjota tietoa suurelle yleisölle”

Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori, Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen iloitsee Suomen hallitusohjelman ilmastopoliittisesta kunnianhimosta, mutta haluaa kirittää hallitusohjelman toimeenpanoa. Ollikainen toivoo, että Ilmastopaneeli voisi tällä toimintakaudellaan puhutella aiempaa enemmän myös suurta yleisöä.

Markku Ollikainen jatkaa Ilmastopaneelin puheenjohtajana myös alkaneen kauden 2020–2023.

”Monet toimijat poliittisista päättäjistä aina omaan organisaatiooni, Helsingin yliopistoon kysyivät, jos voisin jatkaa paneelin puheenjohtajana. Koen paneelin työn entistä tärkeämmäksi ja merkityksellisemmäksi, joten päätös jatkaa oli loppujen lopuksi helppo.”

Uuden paneelin kokoonpanossa on huomioitu aiempaa vahvemmin ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja siihen liittyvä osaaminen. Myös ilmastotoimien sosiaalisen hyväksyttävyyden näkökulma huomioidaan paneelin kaikissa tulevissa hankkeissa.

”Tavoitteena tällä paneelikaudella on paneelin temaattisen osaamisen laajentaminen ja sitä kautta tarjota tukea politiikan valmisteluun voimaperäisemmin tutkimuspanostuksiin. Ilmastonmuutoksen sopeutuminen on kokonaisuutena tärkeä osa-alue. On myös huomioitava kaikkien suositusten ja toimenpiteiden sosiaalinen hyväksyttävyys; meillä tulee olla enemmän ymmärrystä siitä, miten toimenpiteet ja päätökset vaikuttavat ja huomioivat kaikki kansalaiset tasa-arvoisesti”, kuvailee Ollikainen.

Ilmastopaneelin ensisijaisena tehtävänä on tuottaa riippumatonta, tieteellistä ja tutkittua tietoa poliittisen päätöksenteon tueksi, mutta myös kansalaisten tiedontarpeisiin on vastattava. Ollikainen näkee, että hänen roolinsa on laajasti katsottuna ilmastonmuutosta koskevan tiedon välittäminen.

”Omalla eritysalueillani taloustieteen ja ilmastopolitiikan yhdistämisen saralla tehtävänäni on myös tutkimuksen ja tiedon edistäminen ja näitä hyödyntävä politiikkaneuvonta. Esimerkiksi nyt pääteema on vihreä finanssipoliittinen elvytys ja ilmastopolitiikan jatkaminen taantuman oloissa”, sanoo Ollikainen.

Paneelille tulee paljon yhteydenottoja yksityisiltä ihmisiltä, jotka haluavat perusteltuja vastauksia heitä askarruttaviin kysymyksiin.

”Me voimme hälventää epätietoisuutta, korjata vääriä tietoja ja tarjota faktoihin pohjautuvaa tietoa ja näkökulmia. Toivoisinkin, että paneeli pystyisi puhuttelemaan aiempaa enemmän myös suurta yleisöä.”

Ilmastonmuutos koettelee jo monia elinkeinoja

Ollikainen kuvailee ilmastonmuutosta vääjäämättömäksi prosessiksi, joka vaikuttaa suoraan yhä useampaan ihmisryhmään ja yksilöön.

”On fakta, että maapallon keskilämpötila nousee, ilma lämpenee ja elämä käy haastavammaksi. Tänä talvena kokemamme ilmiöt osoittavat, että tämä kehitys on vääjäämätöntä, jos emme ryhdy laajamittaisiin, päättäviin ja pikaisiin toimiin, jotka rajoittavat muutoksen siedettävälle tasolle”, sanoo Ollikainen.

”Ilmastonmuutos koettelee erityisen vahvasti elinkeinoja, jotka ovat luonnolle alttiita. Moni kansalainen joutuu miettimään, miten saada oma elinkeino ja toiminta turvattua – on kyse sitten esimerkiksi pelloista tai porotaloudesta. Nyt jo yksittäiset ihmiset kohtaavat ilmastonmuutoksen tuomat haasteet. Ilmastonmuutos ei ole leikkiä, hysteriaa tai tieteilijöiden harrastusta vaan koskee pysyvästi meitä kaikkia.”

”Minua itseäni harmittaa arkipäiväisistä asioista lumen katoaminen – ei pääse lumitöihin eikä hiihtämään.”

Suomi on ottanut ilmastonmuutoksen hillinnän tosissaan – mutta toimia pitää kiirehtiä

Suomen hallituksen asettamaa hiilineutraaliustavoitetta 2035 Ollikainen pitää täysin realistisena.

”Tavoite on ehdottomasti saavutettava ja saavutettavissa. Paneelin viime vuonna tekemissä laskelmissa ei huomioitu potentiaalisia päästövähennyksiä, kuten esimerkiksi energian- ja polttoaineiden tuotantoon liittyviä innovaatioita tai hiilineutraaliin teräksen valmistukseen siirtymisen vaikutusta. Nämä kuitenkin etenevät nopeasti”, iloitsee Ollikainen.

”Hallitusohjelman toimeenpano on erittäin tärkeää. Tarvitsemme pikaisia energiaveropoliittisia ratkaisuja. Myös turpeen alasajo on ehdottomasti tehtävä, mutta se on toteutettava hallitusti. Innovaatiopolitiikkaa ja -toimintaa täytyy vahvistaa”, sanoo Ollikainen.

Koronakriisi ei anna perusteita lieventää ilmastotavoitteita, sillä ilmastonmuutos kärjistyy koko ajan eikä taantuma sitä lievennä.

”Koronaviruspandemia antaa myös ennakkovaroituksen siitä, mitä tapahtuu, kun ilmaston lämpenemisen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat, ja niiden talousvaikutukset alkavat konkretisoitua shokkeina maailmantalouteen ja ihmisten arkeen.”

Pankit ja suuret institutionaaliset rahoittajat ovat alkaneet varautua siihen, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonkatastrofit horjuttavat koko rahajärjestelmää ja globaalia taloutta. Esimerkkeinä Ollikainen mainitsee Suomen Pankin ilmastositoumuksen, joka ohjaa sen sijoitustoimintaa vähähiiliseen suuntaan sekä Euroopan keskuspankin vihreän kehityksen ohjelman.

EU pyrkii muutenkin lisäämään ilmastopolitiikan kunnianhimoa. Ollikainen toivoo, että Suomen tekemät aloitteet ja esimerkki otetaan vakavasti ja laajamittaisesti niin Euroopassa kuin globaalisti.

Kansalaisetkin voivat osallistua ilmastotalkoisiin – toiminta auttaa myös ahdistukseen

Vaikka valtiot ja yritykset vastaavat isoista päätöksistä ja muutoksista, myös kansalaiset ja yksilöt voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa päästöihin.

”Jokainen meistä voi ja jokaisen meistä tulisi miettiä myös omia valintojamme. Nopein tapa vaikuttaa päästöjen vähenemiseen on liikkumiseen liittyvät valinnat. Jos mahdollista, joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä tulisi suosia. Omasta autosta luopuminen ei ole kaikille mahdollista, mutta ainakin ajoa voisi vähentää.”

”Asumisen päästöt ovat yksi merkittävä osa suomalaisen hiilijälkeä. Monella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asumisen päästöihin, mutta jos on, kannattaa suosia vähäpäästöisiä ratkaisuja. Kolmas keino liikenteen ja asumisen liittyvien ratkaisujen lisäksi on siirtyminen kohti ilmastotietoista ravitsemusta. Tämä ei tarkoita absoluuttista ei lihaa –ajattelua, mutta jokainen voi valita vähemmän ilmastoa rasittavia tuotteita. Vaihtoehtoja on runsaasti.”

Ollikainen muistuttaa, että ilmastoahdistuksen iskiessä on tärkeä muistaa, että aina voi vaikuttaa.

”Ahdistus helpottaa, kun sen kanavoi toiminnaksi. Jokainen voi olla aktiivinen omissa yhteisöissään kuten urheiluseuroissa, kouluissa ja työpaikoilla. Lisäksi aina voi ja pitää vaikuttaa poliittisiin päättäjiin.”

Vapaa-ajalla Ollikainen pyöräilee, pelaa sulkapalloa, lukee romaaneja ja käy kalassa.

”Nyt menossa ovat historialliset romaanit ympäri maailmaan, erityisesti 1100–1200-luku. Ristiretkien aika on todella mielenkiintoinen jakso ihmiskunnan historiassa ja sen yhteiskunnallisia seurauksia elämme nytkin.”

Heli Peltola

Heli Peltola
Professori (metsänhoitotiede)
Itä-Suomen yliopisto
heli.​peltola​@uef.fi
puh. +358 40 588 0005

Kristiina Regina

Kristiina Regina
Tutkimusprofessori (maaperä, luonnonvarat)
Luonnonvarakeskus
kristiina.regina@luke.fi
puh. 029 532 6474

Esittelyssä Kristiina Regina: ”Maatalouden päästövähennyksiä ei voi jättää maanomistajien kontolle”

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Regina toimii toista kautta Ilmastopaneelissa. Reginan tutkimusalana ovat kasvihuonepäästöt ja päästöjen vähentäminen maataloudessa. Reginaa ilahduttaa, että nykyään maakäytön merkityksestä puhutaan, mutta maatalouden ohjauskeinoja tulisi hänen mukaansa käyttää tehokkaammin.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Regina on koko uransa tutkinut maaperän kasvihuonepäästöjä ja keskittynyt etenkin turvemaiden kasvihuonepäästöihin. Lisäksi hän on ollut tekemässä kasvihuonekaasupäästöjen raportointia ja toimii edelleen sitä ohjaavissa elimissä.

”Turve on Suomen erityisongelma. Turpeen käyttö näkyy päästötilastoissamme, ja se on meille haaste. Turvemaiden hyödyntäminen on auttanut Suomen vaikeiden aikojen yli menneisyydessä, mutta se ei vastaa nykyajan vaatimuksia luonnonvarojen kestävästä käytöstä.”

Regina näkee, että Ilmastopaneeli on hyvä paikka viestittää tärkeistä asioista, kuten maatalouden ja maankäytön ilmastokestävyydestä.

”Haluan Ilmastopaneelissa tuoda esiin sen, kuinka paljon maataloudessa on päästövähennysmahdollisuuksia. Ruoan tuotanto on toki tärkeämpää kuin vaikka autolla ajaminen, eikä maataloudelta ole vielä vaadittu päästövähennyksiä. Tulevaisuudessa niitä tullaan kuitenkin todennäköisesti vaatimaan.”

Tänä vuonna päätetään maatalouden ympäristötoimista seuraavalle tukikaudelle. Tukikausi muodostuu kerran 10 vuodessa. Reginan mukaan toimet ovat hyvä instrumentti ohjailla, mitä viljelijät tekevät pelloillaan, mutta pitkä aika uudistusten välillä aiheuttaa haasteita.

”Tänä vuonna pohditaan tärkeitä kysymyksiä siitä, mihin suuntaan tukitoimia pitäisi viedä. Maatalous on ohjattua elinkeinotoimintaa, ja näitä ohjausmahdollisuuksia tulee käyttää.”

Maakäytön merkitys noussut myös politiikan agendalle

Regina näkee, että maanomistajat syyllistyvät liian helposti ilmastokeskustelusta. Päästövähennyksistä hyötyy yhteiskunta, joten päästöt eivät Reginan mukaan ole omistajan ongelma, vaan yhteiskunnan ongelma.

”Maanomistajienkin pitäisi nähdä se, että kun puhutaan isoista päästöistä ja vähennyksistä, puhutaan siitä, miten yhteiskunta voi tukea niitä toimia. Päästöjen vähennystä ei voi jättää maanomistajien kontolle.”

Regina toivookin, että ohjauskeinojen arvo päästövähennyksissä ymmärrettäisiin.

”Ei pidä jäädä voivottelemaan, että nyt on liian myöhäistä. Meillä on tehokkaita ohjauskeinoja, ne täytyy vain kohdentaa nykyistä paremmin.”

Regina on kuitenkin tyytyväinen siitä, että hallitusohjelma nostaa poikkeuksellisesti esiin muita maakäyttösektorin ilmastokysymyksiä kuin puuston hiilivarastot. Maankäyttösektorin ilmasto-ohjelma on ensimmäinen laatuaan.

”Minua ilahduttaa se, että nykyään kuulee myös politiikkojen puhuvan maaperän merkityksestä. Tätä ei olisi voinut kuvitellakaan viisi vuotta sitten.”

Vapaa-ajallaan Regina hoitaa kasvimaata ja samoilee metsissä.

”Olen myös kaivanut uudelleen esiin nuoruuden harrastukseni, eli retkipyöräilyn.”

Jyri Seppälä

Jyri Seppälä
Jyri Seppälä
Professori, johtaja (kestävä kulutus, kuntien ilmastotyö)
Suomen ympäristökeskus
jyri.seppala@ymparisto.fi
puh. 040 740 1708

Esittelyssä Jyri Seppälä: ”Suomen tulisi esimerkillään näyttää, että muutos ilmaston hyväksi on mahdollista”

Ilmastopanelisti, professori Jyri Seppälä on ollut mukana Ilmastopaneelissa sen alusta saakka. Suomen ympäristökeskuksen kulutuksen ja tuotannon keskuksen johtajana toimivan Seppälän mukaan Suomella on mahdollisuus toimia esimerkkinä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Se kuitenkin vaatii sanojen muuttumista teoiksi ja myös suomalaisten kulutustottumusten muuttumista.

Professori Jyri Seppälällä on monipuolisesti kokemusta tutkimuskentältä. Hän on erikoistunut elinkaariajatteluun perustuviin kestävyysarviointeihin, joita hän on tehnyt kulutuksen ja tuotannon alueella. Kohteet ovat vaihdelleet maa- ja metsätaloudesta erilaisiin teollisuusaloihin ja kattaneet kulutuksen eri alueita. Lisäksi hän on ollut aktiivisesti luomassa kuntien edelläkävijäverkostojen syntyä ilmastonmuutoksen ja resurssitehokkuuden alueella sekä ollut mukana tukemassa niiden toimintaa.

”Minua voisi kutsua ympäristöalan sekatyömieheksi, mikä on ollut mahdollista systeemianalyyttisen lähestymistapani ansiosta. Olen kiinnostunut monista asioista ja olen ollut siksi useissa Ilmastopaneelin hankkeissa mukana.”

Seppälä on motivoitunut Ilmastopaneelin työstä, sillä ilmastonmuutos täytyy saada hallintaan, ja Suomella on mahdollisuus toimia asiassa esimerkin näyttäjänä. Seppälän mukaan on paljon ympäristöongelmia, jotka johtuvat muusta kuin ilmastonmuutoksesta. Hän painottaa, että jos ilmastonmuutos pahenee, pahenevat myös muut ympäristöongelmat.

”Olen omassa työssäni päässyt tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti asioita ja päätynyt siihen, että monet tekemiset menettävät merkityksenä, jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä. On tärkeää ymmärtää, että ilmastonmuutoksen torjuntaan täytyy panostaa – se ei tule itsestään.”

Suomalaisten kulutustottumusten tulisi muuttua

Seppälä sanoo, että koronapandemian aikana on huomattu, kuinka ihmiset ovat valmiita muuttamaan elintapojaan, jotta virus saadaan kuriin. Vastaavaa tarvittaisiin Seppälän mukaan myös ilmastonmuutoksen hillinnässä.

”Olemme ilmastonmuutoksen kohdalla tekemisissä aika paljon suurempien vaikutusten kanssa, emmekä silti halua tai pysty muutamaan toimintatapojamme. Se on sinänsä luonnollista, sillä ihmiset ovat tottuneet ratkaisemaan ongelmia, jotka ovat tässä ja nyt. Tarkastelemme aina vain tämänhetkistä tilaa, joten meidän on vaikea ratkaista ongelmia etupainotteisesti tai sukupolvien yli.”

Seppälä sanoo, että kulutustottumusten muuttaminen on haastavaa, mutta se koskettaa erityisesti Suomea. Kulutustottumusten muuttamisessa ei pitäisi puhua niinkään elintason laskemisesta, vaan asioiden tekemistä uudella tavalla. Suomessa on eri tavalla mahdollisuus ottaa käyttöön puhdasta teknologiaa ja saada tietoa hiilijalanjäljen pienentämiseksi kuin kehitysmailla.

”Tilanne ei olisi hallittavissa, jos kaikki maailman maat kuluttaisivat samalla tavalla kuin suomalaiset. Meidän tulisi esimerkillämme näyttää, että muutos on mahdollista. On mahdollista elää hyvin ja samalla hoitaa tämä ilmastoasia kunnialla.”

Ilmastoasioissa esimerkkinä toimiminen tuo mahdollisuuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle

Seppälän mukaan ihmisten tulisi ymmärtää, että Suomella on sekä historiallinen että vaurauteemme perustuva velvollisuus toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä.

”Suomi ei tule yksin ongelmaa ratkaisemaan, mutta jos meidän tapaisemme maat eivät pysty tekemään muutosta, niin kuka pystyy. Esimerkkinä toimiminen antaisi myös paljon mahdollisuuksia elinkeinoelämällemme. Näyttää siltä, että yhä useampi suomalainen yritys on tämän jo mieltänyt.”

Seppälä onkin tyytyväinen siihen, että ilmastonmuutoksen hillintä on saavuttanut tietyn aseman suomalaisessa yhteiskunnassa.

”Ihmisten ymmärrys ilmastonmuutoksesta on lisääntynyt. Nyt on tapahtunut ensimmäinen vaihe, eli asenteet ovat selkeästi muuttuneet. Nyt odotan vain, että toinen vaihe toteutuu. Siinä asenteet muuttuvat teoiksi sillä vauhdilla, että saavutamme vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen.”

Vapaa-ajallaan Seppälä nauttii luonnosta ja kuvaamisesta. Hän on harrastanut lintuja ja kuvannut niitä pienestä pitäen, ja nyt mukaan ovat tulleet uudestaan perhoset.

”Jalkapalloharrastukseni jäi, kun loukkaannuin, mutta luonnossa liikkuminen on jatkunut sitäkin innokkaammin. Lempipaikkojani ovat muun muassa Tuusulan järven ympäristö, Pohjois-Paippisen ikimetsät ja Nukarin Vantaanjoen koskialue.”

Annukka Vainio

Annukka Vainio
Apulaisprofessori (sosiaalipsykologia, viestintä ja käyttäytyminen)
Helsingin yliopisto
annukka.vainio@helsinki.fi
050 471 9843

Esittelyssä Annukka Vainio: ”Ilmastonmuutos tulisi nähdä yhteiskunnallisena ongelmana, pelkkä luonnontieteellinen näkökulma ei riitä”

Uusi ilmastopanelisti Annukka Vainio toimii apulaisprofessorina Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutissa. Vainion tutkimuskohteena on kestävä käyttäytymismuutos, jossa tutkitaan, kuinka ihmisten käyttäytymisestä tulisi ympäristöystävällisempää. Ilmastonmuutoksen hillinnässä vain ihmisten käytöksen muuttaminen ei Vainion mukaan kuitenkaan riitä, sillä myös toimintaympäristöä ja poliittisia järjestelmiä tulisi muuttaa.

Vainio keskittyy Ilmastopaneelissa sosiaalipsykologian, viestinnän ja käyttäytymisen teemoihin.

”Ilmastonmuutoksessa sosiaalipsykologia tutkii ihmisten ajattelumaailmaa eli sitä, miksi ihmiset kuluttavat ja tekevät sellaisia valintoja kuin nyt. Lisäksi sosiaalipsykologian avulla voidaan tarkastella, miten arvot ja uskomukset ovat yhteydessä kulutukseen ja valintoihin. Tarkoituksenamme on selvittää, miten näihin valintoihin voi vaikuttaa.”

Viestinnän kohdalla taas tutkimuksen kohteena on se, miten ilmastonmuutoksesta tulisi kommunikoida. Yksi viestintäkysymyksistä liittyy esimerkiksi siihen, kuinka viestinnällä voidaan kasvattaa kansalaisten luottamusta päättäjiin ja ilmastonmuutoksen vastaiseen toimintaan.

”Tutkimuksissa on huomattu, että huolestuneimpia ovat ne ihmiset, joilla ei ole luottamusta toisiin toimijoihin. Lisäksi julkinen keskustelu odottaa isoja päätöksiä nopeasti. Viestinnällä tulisi kasvattaa luottamusta päättäjiimme ja lisätä tietoisuutta siitä, että asioita ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdään jatkuvasti.”

Vainio näkee Ilmastopaneelin mahdollisuutena vaikuttaa laajasti ja kokee puolueettoman asiantuntijapaneelin omaksi paikakseen.

”Olen seurannut Suomen Ilmastopaneelia jo pitkään ja arvostan sen toimintaa valtavasti.”

Ajankohtainen ilmastokeskustelu kaipaa muutosta – uutisiin tasapainoa

Vainion mukaan ilmastonmuutosta ja sen hillitsemistä tulisi katsoa yhteiskunnallisena ongelmana eikä pääasiassa luonnontieteellisenä ongelmana. Ilmastonmuutoksen seurauksena syntyneiden yhteiskunnallisten haasteiden ja ratkaisujen painoarvoa tulisi Vainion mukaan nostaa.

”Sosiaalipsykologiassa ajatellaan, että ihmisten käytöksen muuttamisen lisäksi hillintätoimilla tulisi muuttaa myös ihmisten toimintaympäristöä ja poliittisia järjestelmiä. Olisi tärkeää ottaa nämä kaikki huomioon.”

Ajankohtaisessa ilmastokeskustelussa Vainiota harmittaa, kuinka mediassa on syntynyt mielikuva siitä, että päättäjät ovat ilmastoasioista eri mieltä ja kiistelevät niistä jatkuvasti. Vainion mukaan todellisuudessa ilmastopolitiikasta löytyy yhteisiä, isoja linjoja.

”Lisäksi mediassa korostetaan liikaa ilmastodenialisteja. Uutisoinnista voisi päätellä, että niitä on paljon, vaikka asia ei oikeasti niin ole. Jonkinlainen tasapaino uutisoinnissa tulisi löytää.”

Vapaa-ajallaan Vainio harrastaa liikuntaa, kuten uintia ja pyöräilyä.

”Nautin myös kävelystä lähiluonnossa, se rauhoittaa. Parhaita rentoutumispaikkoja ovat mielestäni Itä-Helsingin merenrannat ja metsät, ja ne on helposti saavutettavissa esimerkiksi metrolla.”

Timo Vesala

Timo Vesala
Tutkimusprofessori (nielut)
Helsingin yliopisto
timo.vesala@helsinki.fi
040 577 9008

Esittelyssä Timo Vesala: ”Nieluista on pidettävä huolta, vähintään niiden nykytaso on säilytettävä”

Toista kertaa Ilmastopaneelin jäsenenä toimivalla Helsingin yliopiston meteorologian professorilla Timo Vesalalla on kokemusta niin IPCC-prosessista kuin kansainvälisen ICOS-tutkimusasemaverkoston johtamisesta. Kasveja ja ekosysteemejä pitkään tutkinut Vesala haluaa vaikuttaa paneelissa metsien ja turvemaiden käyttöön.

Helsingin yliopiston meteorologian professori Timo Vesala tutki pitkään ilmakehässä olevien pisaroiden haihtumista ja tiivistymistä. Kun väitöskirja oli valmiina, aihe vaihtui.

”Aloin mallintaa kasvien kaasunvaihtoa, erityisesti veden ja hiilidioksidin vaihtoa. Ylätasolla sekin liittyy pisaroihin siten, että kummassakin ilmiössä on kyse massan ja energian siirrosta ja sen mallintamisesta”, Vesala sanoo.

Vaikka Vesalasta tuli fyysikko, hän on päässyt työskentelemään lapsuuden ja nuoruuden kiinnostuksensa, biologian, kanssa tutkimalla kasveja ja ekosysteemejä.

Vesala kertoo, että parinkymmenen vuoden aikana ilmarakomallinnus on laajentunut kattamaan koko ekosysteemin. Enää kyse ei ole pelkästä mallintamisesta, vaan tärkeitä ovat myös kenttätutkimukset. Ilmastonmuutoksen kannalta on olennaista tietää, miten hiili ja vesi kiertävät esimerkiksi ilmakehän ja maanpinnan, maan soiden, metsien ja kaupunkiympäristöjen välillä.

”Vuosien mittaan ilmarakomallinnuksen tutkimuskohteet ovat vaihtuneet. Kun aiemmin tutkittiin metsiä ja puita, nyt tutkimuskohde voi olla keskellä kaupunkia tai vaikkapa suo tai järvi. Hiilidioksidin lisäksi nyt tutkitaan myös muita aineita, joita kasvit vaihtavat ilmarakojen avulla.”

Kokemusta IPCC:stä ja kansainvälisestä tutkimusinfrasta

Vesala on toiminut kansainvälisen IPCC-työryhmän (Intergovernmental Panel on Climate Change) review-editorina vuoden 2013 raportissa. Review-editoreiden työnä oli varmistaa, että kirjoittajat huomioivat kommentit oikealla tavalla ja että IPCC:n toimintaperiaatteet täyttyvät.

”Pääsimme seuraamaan kirjoittajien työtä ja päivittämään sen hetken parhaan, tieteellisen tiedon aihepiiristä. Samalla myös sain hyvän kuvan siitä, miten IPCC-raportteja kirjoitetaan ja kasataan – kyseessä on hyvin omistautunut, objektiivinen ryhmä”, Vesala sanoo.

Vesala on ollut myös rakentamassa eurooppalaisen tutkimusinfran ICOS:n kansainvälistä verkostoa. Hän on toiminut ICOS:n väliaikaisena johtajana sekä johtanut ICOS Suomea vuoden 2019 loppuun saakka. Suomessa on tällä hetkellä 13 ICOS-mittausasemaa, joiden avulla tutkitaan kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ja vaihtoa pohjoisissa ekosysteemeissä.

”Asemat tuottavat tauotta aineistoa, joka siirtyy aineistonkäsittelyn kautta eteenpäin avoimeen portaaliin. Suomella on kokoonsa nähden Euroopan ICOS-maiden laajin asemaverkosto.”

Paneelissa mahdollisuus keskittyä metsien käyttöön ja turvemaihin

Vesala pääsi tutustumaan Suomen ilmastopaneelin työhön ensimmäistä kertaa jo 2013, jolloin hän aloitti kaksivuotiskauden paneelin jäsenenä.

”Kokemus oli hyvä, ja siihen liittyi paljon samoja piirteitä kuin IPCC:ssä: pääsee oppimaan, kuulee muilta asiantuntijoilta ja tutkijoilta tärkeistä asioista ja verkostomuotoisen työn avulla pääsee osaksi tärkeää työtä.”

Vesala pohti etukäteen, että hän haluaisi tutkia paneelissa metsän käyttöön liittyvää keskustelua: mikä käytön vaikutus on nieluihin ja sitä kautta ilmastoon. Myös turvemaiden käyttö kiinnostaa aiheena.

”Kummatkin aiheet olivat myös muiden mielessä paneelissa, joten olen jo ilmoittanut tulevani mielelläni mukaan raporttien työstämiseen”, hän sanoo.

1,5 asteen tavoite on vaikea

Vesala kertoo, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen näyttää tällä hetkellä todella haastavalta tavoitteelta.

”Meillä ei ole selkeitä, konkreettisia osviittoja siitä, että vuonna 2050 saavuttaisimme tavoitteen. Vaikka paljon tehdään, siitä huolimatta tavoitteen saavuttaminen saattaa olla mahdotonta.”

Hänen mukaansa yritykset ovat tehneet esimerkillistä ilmastotyötä, kun sekä isot että pienet yhtiöt ottavat aidosti irtiottoja fossiilisista polttoaineista.

”Jopa nopeammassa aikataulussa kuin hitaat poliittiset prosessit etenevät”, Vesala sanoo.

Vesalan mukaan suunta on selkeästi kohti oikeaa, sillä fossiilisista polttoaineista luopumisen rinnalla kehitetään paljon uutta uusiutuvan energian puolella.

Nieluista on pidettävä mahdollisimman hyvää huolta

Vesalan omalla tutkimusalalla päästövähennysten rinnalle tarkasteluun nousevat nielut.

”Meidän tulisi kiinnittää huomiota myös metsien käyttöön ja pitää nieluista mahdollisimman hyvää huolta: vaikka ne eivät kasvaisi, niin edes nykyisten tasojen säilyttäminen on tärkeää.”

Vesala myöntää, että myöskään maankäytön kysymys ei ole helppo.

”Esimerkiksi väestön kasvun seurauksena tulee yhteensovittamattomia asioita vastaan, kun tarvitaan lisää ruokaa ja sen kautta maapinta-alaa. Miten ratkaista kysymykset poliittisesti ja yhteiskunnallisesti siten, että valinnat ovat kestäviä, mutta myös sosiaalisesti hyväksyttäviä?”, Vesala kysyy.

Kiperät ilmastokysymykset jäävät taakse, kun Vesala viettää vapaa-aikaansa. Hän haluaa rauhoittaa illat ja viikonloput harrastuksilleen aina, kun se on mahdollista.

”Elokuvat ja tennis ovat pitkäaikaisia harrastuksiani. Niihin yritän löytää joka viikko aikaa. Vedän kollegani kanssa leffakerhoa, joka on ollut yli kymmenen vuotta toiminnassa”, hän sanoo.

Vesala on myös lintuharrastaja. Aikaa riittää lisäksi lautapeleille ja korttipeleille.

”Olen voittanut Marjapussin Suomen mestaruuden”, hän kertoo.

SIHTEERISTÖ

Sanna Lötjönen

Sanna Lötjönen

Sanna Lötjönen

Sihteeri, Suomen ilmastopaneeli
sanna.lotjonen@helsinki.fi
+358 50 448 6945

Marianne Leino

Marianne Leino

Marianne Leino

Tiedesihteeri, Suomen ilmastopaneeli
marianne.leino@helsinki.fi
+358 50 563 7908

Matti Sihvonen

Matti Sihvonen

Matti Sihvonen

Tiedesihteeri, Suomen ilmastopaneeli
matti.sihvonen@helsinki.fi

Sally Weaver

Sally Weaver

Sally Weaver

Koordinaattori, Suomen ilmastopaneeli
sally.weaver@helsinki.fi
+358 50 376 8391

Heta-Elena Heiskanen

Heta-Elena Heiskanen

Heta-Elena Heiskanen

Pääsihteeri, Suomen ilmastopaneeli
Erityisasiantuntija, Ympäristöministeriö
heta-elena.heiskanen@ym.fi
puh.+358 295 250 380