Pariisin COP21 neuvotteluissa on saatu ilmastosopimus, jonka kaikki hyväksyvät. Sopimus merkitsee historiallista käännettä kohti vaikuttavampia ilmastotoimia ja hiilineutraalia globaalia taloutta.
Mitä Pariisin sopimus saa aikaan? On aivan selvää, että Pariisissa oli välttämätöntä saada aikaan ilmastosopimus. Globaalien ilmastotoimien lykkääminen tuonnemmaksi olisi ollut kohtalokasta, kuten IPCC eli hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on toistuvasti korostanut. Myös maailman poliittisen johdon legitimiteetti oli vaakalaudalla: kansainvälinen yhteisö edellytti johtajien viimein kykenevän riittävän hyvään kompromissiin, johon sopimus voidaan rakentaa.
Sopimuksen tavoite on rajoittaa päästöjä niin, että ilmaston lämpeneminen jää selvästi alle kahden asteen. Tällainen tavoite on ensimmäistä kertaa kaikkien 195 valtion hyväksymä tavoite. Sopimuksessa mainitaan tavoiteltavan lämpötilan nousun rajoittamista jopa 1.5 asteeseen ja korostetaan, että päästöt on saatava mahdollisimman nopeasti laskuun. Nyt asetetut tavoitteet muodostavat perustan ilmastotoimille: ne antavat selkeän signaalin päättäjien poliittisesta tahtotilasta.
Vuoden 2020 jälkeen päästötavoitteita tarkistetaan viiden vuoden välein ja korostetaan kunnianhimon nostamista sekä niiden tieteeseen perustuvaa tarkistamista kohti alhaisempia päästöjä. Myös päästöjä ja toimia koskevien tietojen läpinäkyvyyttä korostetaan. Ilmastorahaston kautta kehitysmaille tulevaa rahoitusta kasvatetaan 100 miljardista dollarista. Sopimus edistää päästökauppajärjestelmien linkittämistä ja esittää yhteisten puitteiden luomista kansainväliselle päästöjen kompensaatiomekanismeille. Näiden ja muiden mekanismien konkreettinen pohdita tulee ajankohtaiseksi, kun sopimusta toteutetaan.
Päätös ja tavoitteet kutsuvat investoijat, yrittäjät, innovoijat, tieteilijät, kansalaisjärjestöt ja yhteisöt toimiin hiilineutraalin yhteiskunnan luomiseksi sekä lisääntyville ponnistukselle sopeutumisen edistämiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi. Toimijoilla on viimeinkin tukenaan maailman poliittinen tahto.
Suomen kannattaa tarttua sopimuksen luomiin mahdollisuuksiin. Hiilivuotoriski alenee, kun muutkin maat ryhtyvät ilmastotoimiin. Meidän cleantech-yrityksille avautuu uusia mahdollisuuksia, kun puhtaiden ratkaisujen kysyntä kasvaa, kuten sopimustekstin hierontaa ansiokkaasti edistänyt ministeri Tiilikainen totesi. Kysyntää lisäävät monet tekijät. Ensimmäiseksi mieleen tulevat päästöjen rajoittaminen ja energian säästäminen ja niistä nouseva kysyntä puhtaiden ratkaisujen kysyntä. Mutta myös teknologiasiirrot ja niihin liittyvät tuet, joihin liittyy sopimuksessa useita mekanismeja, tarjoavat erityisesti nopeimmille yrityksille erinomaisia mahdollisuuksia.
Sopimuksen 1.5 asteen tavoite on herättänyt kiinnostusta. Sopimuksen kriitikot ovat todenneet, että tavoitteen ja maiden nyt antamien vähennyslupausten välillä on ilmeinen ristiriita: lupaukset johtavat 2.7 asteen lämpötilannousuun. Tämän kritiikin painoarvoa voimistaa vielä se, että kunnianhimoa edistävistä toimista ei ole sovittu lyhyellä aikavälillä. Samoin pitkän aikavälinen tavoite vähentää päästöjä 95 % vuoteen 2100 mennessä poistettiin sopimuksesta.
Vaakakuppi heilahtaa lopulta kuitenkin selvästi positiivisen puolelle, koska sopimus todella luo historialliset puitteet. Loppu on kiinni sopimuksen toimeenpanosta ja itse toimijoista.
