Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta ja reilusta siirtymästä puhutaan paljon. Reilusta siirtymästä on tullut yksi keskeinen osa Euroopan unionin vihreän kehityksen ohjelmaa, joka pyrkii nopeuttamaan hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymistä ja samalla huolehtimaan siitä, että ’kukaan ei jää jälkeen’.

“Oikeudenmukainen tai reilu siirtymä (engl. just transition) viittaa tarpeeseen tunnistaa ja huomioida kestävyysmurroksen ja sitä edistävän ympäristö- ja ilmastopolitiikan epätasaiset tai epäoikeudenmukaiset sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset” (Hiedanpää ym. 2022). Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen on keskeinen kriteeri, kun arvioidaan ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta (ks. Kivimaa ym. 2021). Kaikilla ihmisillä on oikeuksia suhteessa valtion ilmastopolitiikan tavoitteisiin ja keinoihin, ja eri oikeuksia sovitetaan murroksessa yhteen.

Siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan tarkoittaa suurta ja merkittävää murrosta, jossa teknologisten ratkaisujen lisäksi syntyy uusia markkinoita tai olemassa olevien markkinoiden keskeiset periaatteet muuttuvat. Samalla ihmisten käytännöt ja totutut tavat muuttuvat olennaisesti. Julkista ohjausta muutetaan, kun murrosta ohjataan ja ongelmiin reagoidaan. Esimerkiksi liikennesiirtymässä muuttuvien käyttövoimien ja ajoneuvoteknologioiden vaihtumisen myötä öljyn markkinarooli pienenee ja sähkömarkkinoiden kehityksestä tulee merkittävä tekijä liikenteen kannattavuudelle. Työyhteisöjen sekä kotitalouksien liikkumistavat ovat murroksessa, mikä näkyy mm. etätyönä, etäpalveluina, liikenteen sähköistymisenä ja uudenlaisina liikkumisen palveluina, jotka yhdistävät julkista liikennettä, takseja ja yhteiskäyttöajoneuvoja (esim. Whim-sovellus). Suomessa liikenteen julkinen ohjaus on ottanut ns. systeemisen näkökulman, ja uusi liikennepolitiikka on kunnianhimoisemmin pyrkinyt edistämään niin fossiilitonta liikennettä kuin sen kytkemistä digitalisaatioon ja älyratkaisuihin (Kivimaa & Rogge 2022).

Koska siirtymä on laaja-alainen muutos, fossiilitalouteen kytkeytyneitä elinkeinoja ja työpaikkoja katoaa paljon. Vaikka siirtymät synnyttävät uusia elinkeinoja, investointimahdollisuuksia ja työtä, siirtymää voivat pitää epäreiluimpana ne, joiden pitää muuttaa elinkeinoaan eniten tai lopettaa se kokonaan. Kuluttajat voivat samoin kokea siirtymän epäreiluna: kun fossiilitalouden haitalliset vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntiin tuodaan osaksi tuotteiden hintaa, haitallisista tuotteista tulee kuluttajalle kalliita. Hintasuhteiden muutos ohjaa kulutusta edullisempiin, vähäpäästöisiin tavaroihin ja palveluihin. Mikäli vähäpäästöisiä vaihtoehtoja ei ole saatavilla, kohonneisiin hintoihin sopeutuminen vaatii muutoksia elintapoihin ja kulutustottumuksiin, joista perinteisesti hyvänä pidetty elintaso on tähän asti koostunut.

Oikeudenmukaisia politiikkatoimia löytääkseen ja eri toimijoiden oikeuksia punnitakseen päätöksentekijöiden tulee ensin katsoa tulevaisuuteen ja tulevien sukupolvien arkeen. Nykyisten sukupolvien oikeudet perushyödykkeisiin eivät ole yhtään sen painavampia kuin tulevien. Valtiot eivät ole onnistuneet ohjaamaan markkinoita sisäistämään fossiilisten polttoaineiden käytön kielteisiä vaikutuksia. Tämä on johtanut kriisiin, joka uhkaa satojen miljoonien lasten oikeutta elämään, terveyteen, ruokaan ja veteen mm. merenpinnan nousun sekä myrskyjen, tulvien ja kuivuuden lisääntymisen kautta.

”Se ensimmäinen oikeudenmukaisuuskysymys on se et me teemme näille kriiseille nyt oikeesti kunnolla sen mitä on tarpeen tieteen näkökulmasta” (kommentti Ilmastopaneelin oikeudenmukaisuushankkeen liikennetyöpajassa 15.6.2021)

Päätöksentekijöiden pitää samalla katsoa oman yhteiskunnan sisälle: ketkä ovat haavoittuvassa asemassa, kun koko talous muuttuu? Ketkä ovat hiljaisia eivätkä saa ääntään kuuluville? Vanhat, vammaiset. Vähän koulutetut, syrjäseuduilla asuvat. Köyhimmät. Ketkä ovat jo nykyisin puun ja kuoren välissä? Ruokajärjestelmässä alkutuottajat, liikennejärjestelmässä pienet kuljetusyrittäjät. Yhteiskunnan tulee tukea uusien elinkeinojen ja työpaikkojen löytämistä ja kuluttajien siirtymistä vähähiiliseen arkeen. Hyväosaisimpien tukemista oikeudenmukaisuus ei välttämättä vaadi. Energiatehokas talo ja auto ovat muutenkin järkeviä hankintoja.

”Ehkä etuoikeutettujen pitäis vaan hyväksyy se, et ylellisen liikkumisen on pakko vähentyä, eikä sitten urputtaa niin kauheesti” (kommentti liikennetyöpajassa 15.6.2021)

Ilmastopolitiikan vaikutukset ulottuvat myös maan rajojen ulkopuolelle. Toimitusketjut vaihtuvat murroksessa toisiin ja rakentuvat uudelleen. Sekä fossiilitalouden että akkutalouden – ja oikeastaan kaikkien hyödykkeiden – globaaleissa toimitusketjuissa on vakavia ihmisoikeus- ja ympäristöongelmia. Siirtymää tai ei, tämä ei ole oikein. Suomessakaan ei kannata vastustaa yritysvastuusääntelyä (ks. Euroopan komission lainsäädäntöehdotus COM/2022/71 final). Se, mikä on enemmistön mielestä epäoikeudenmukaista, tulee olemaan myös laitonta.

”Eihän siinä ole mitään oikeudenmukaista, että kongolaiset lapset louhii meille tai louhii saksalaisille autoyhtiöille akkumineraaleja eikä siinä oo sen paremmin oikeudenmukaisuutta, että nigerialaiset öljynporaajat poraa meille sen öljyn … ja se luonto pilataan molemmissa tapauksissa siellä meidän rajojen ulkopuolella” (kommentti liikennetyöpajassa 15.6.2021)

Väestönkasvun, pandemian ja sodan oloissa on erityisen vaikea toteuttaa kaikkien oikeuksia terveelliseen ympäristöön, työhön, asumiseen, liikkumiseen ja hyvään ravitsemukseen – vieläpä tulevinakin aikoina ja joka paikassa – mutta sitä on pakko yrittää.

***

Paula Kivimaa on Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus-hankkeen vastuuvetäjä. Hän työskentelee tutkimusprofessorina Suomen ympäristökeskuksessa.

Anu Lähteenmäki-Uutela on mukana Ilmastopaneelin Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus –hankkeessa tutkijana. Hän työskentelee erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa.

Suomen ilmastopaneelin Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus -hanke tarkastelee ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuskysymyksiä sekä hillintään että sopeutumiseen liittyen. Hankkeessa kehitetään tarkastelukehikko Suomen ilmastopolitiikan laatimisen, toimeenpanon ja arvioinnin tueksi. Lisäksi hankkeessa tarkastellaan ilmastopolitiikan vaikutuksia erityisesti kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen sekä saamelaisia koskevien erityiskysymysten näkökulmasta.

Blogi pohjautuu Ilmastopaneelin ilmastopolitiikan oikeusmukaisuushankkeen keskustelunavaukseen (Kivimaa ym., 2021), hankkeen liikennetyöpajassa 15.6.2021 käytyihin keskusteluihin sekä löyhästi artikkeliin Lähteenmäki-Uutela et al. (2021) Legal Rights of Private Property Owners vs. Sustainability Transitions? Liikennetyöpajassa oli noin 35 osallistujaa eri ministeriöistä, virastoista, tutkimuslaitoksista ja yliopistoista, kansalaisjärjestöistä, etujärjestöistä sekä yritysmaailmasta. Kutsuttavien joukko valikoitui tunnistamalla liikenteen vähähiilisyyssiirtymässä keskeisiä toimijoita julkisia yhteystietoja hyödyntäen.