Suomen ilmastopaneelin selvitys metsien kehitystä kuvaavien mallien eroista paljastaa uusia tutkimustarpeita ja tarvetta kehittää ilmastopolitiikkaa paremmin palvelevia lähestymistapoja.
Suomen ilmastopaneeli on selvittänyt, kuinka yhtenäisesti eri mallit kuvaavat metsän ja metsänielun kehitystä hakkuutasojen ja ilmastonmuutoksen aiheuttaman vaihtelun oloissa. Ilmastopaneeli tarkasteli selvityksessään kuuden metsien kehitystä kuvaavan mallin hiilitaseen kehitysennusteita kolmella eri hakkuutasolla (”Matala (40 milj. m3/v)”, ”Politiikka (80 milj. m3/v)” ja ”Suurin kestävä (noin 85 milj. m3/v )”). Tarkastelujakso vaihteli mallien välillä päättyen joko vuoteen 2065 tai 2100. Selvityksen keskeinen tulos on se, että tutkitut mallit tuottavat hyvin erilaisia ennusteita.
Miten hakkuutason madaltaminen vaikuttaa puuston kasvuun? Mallien ennusteet poikkeavat toisistaan
Kaikki mallit tuottivat yhteneväisesti matalimmalla hakkuutasolla suurimman metsien hiilivaraston ja hiilinielun. Kuitenkin mallien ennusteet muun muassa puuston kasvusta hakkuutasoa madallettaessa poikkesivat merkittävästi toisistaan: joissain malleissa hakkuutason madallus pienensi kasvua jo parin vuosikymmenen jälkeen, kun taas joissakin toisissa kasvu lisääntyi. Hakkuiden lisäys pienensi hiilinielua kaikissa malleissa vähintään vuoteen 2065 ulottuvissa ennusteissa. Puuston kasvun lisäksi maaperän hiilitaseen kehitykseen liittyy suurta epävarmuutta.
Selvityksen tulokset koskevat pääasiassa ennusteita nykyilmastossa, koska ilmastonmuutoksen vaikutusten toteutus poikkesi malleissa varsin paljon. Tämän takia selvityksen päätavoitteena olleen mallien välisten erojen esiin nostaminen, ja niiden tulkinta olivat vaarassa jäädä ilmastonmuutoksen tuoman lisävaihtelun peittoon.
Tulevaisuuden skenaarioanalyysit tulisi perustaa laajaan ymmärrykseen metsien mallintamisen epävarmuuksista
Maankäyttösektorin (niin sanotun LULUCF-sektorin) päästöt ja nielut ovat keskeisiä ilmastopolitiikassa, jonka avulla Suomi pyrkii omalta osaltaan saavuttamaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet, joilla rajataan globaali lämpötilannousu 1,5 asteeseen. Suomen ilmastopaneelin näkemyksen mukaan tämä edellyttää, että Suomi on hiilineutraali 2030-luvun puoliväliin mennessä ja merkittävästi negatiivisilla päästöillä vuonna 2050.
Suomen ilmastopaneeli korostaa, että tulevaisuuteen suuntaavat skenaarioanalyysit tulisi pohjata mahdollisimman laajaan ymmärrykseen metsien mallintamiseen liittyvistä epävarmuuksista. Eri mallien viesti hakkuiden ja nielun riippuvuudesta vaihteli: kun hakattiin yhden CO2-tonnin verran, nielu pieneni mallista riippuen 1,2–2,3 tCO2 tarkastelujaksolla 2015–2055. Nielujen kehittymisen ennusteissa kyseisellä tarkastelujaksolla oli merkittäviä eroja, suurimmillaan lähes nykyisten Suomen aiheuttamien fossiilisten kasvihuonekaasupäästöjen verran.
Energia- ja ilmastopolitiikan tueksi myös uusia lähestymistapoja, kuten hiilitaseskenaariot
Ilmastopaneeli korostaa, että maankäyttösektoriin kohdistettavien politiikkatoimien suunnittelun tueksi tarvitaan useiden mallien analyyseja ja niiden nojalta laadittua kriittistä synteesiä. Nyt laadittu raportti osoittaa, kuinka kiire on eri mallien kehitystyöhön ja yhteistoimintaan, jotta päätöksentekijät saavat nykyistä luotettavampaa tietoa metsien hiilitaseen tulevaisuuden kehityksessä. Tässä työssä eri mallien avoimuus tieteelliselle arviointimahdollisuudelle on ensi arvoisen tärkeää.
Metsien kehitykseen ja niiden rooliin energia- ja ilmastopolitiikassa liittyvän päätöksenteon tueksi tulisi kehittää myös uusia lähestymistapoja. Esimerkiksi maakäyttösektorille tulisi tuottaa hiilitaseskenaarioita, jotka nykyistä paremmin ottavat huomioon tutkimuksen, EU:n nielujen säilyttämisen pelisäännöt ja eri mallien antamat tulokset. Samanaikaisesti tulee vahvistaa metsien, maatalouden, ja koko maankäyttösektorin nielujen ja päästöjen tutkimusta ja tutkimustuloksia integroivien mallien kehitystä.
Julkistustilaisuuden esitys: Tuomo Kalliokoski: Skenaarioanalyysin tulosten pääkohdat
Lisätietoja:
Markku Kanninen
professori, metsänhoito
Helsingin yliopisto
Ilmastopaneelin jäsen
markku.kanninen@helsinki.fi
puh. 02 941 581 33
Tuomo Kalliokoski
yliopistotutkija, INAR Ilmakehätieteiden keskus, HELSUS-Kestävyystieteen instituutti
Helsingin yliopisto
tuomo.kalliokoski@helsinki.fi
puh. +358 50 448753
Ilmastopaneeli
Ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä. Se antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä. Ilmastopaneelin selvitykset ja kannanotot tehdään tieteellisin perustein ja paneelin valitsemilla tavoilla. Ilmastopaneelissa on mukana 14 ilmastopolitiikan kannalta keskeisten tieteenalojen huippututkijaa. Paneelin puheenjohtaja on Helsingin yliopiston professori Markku Ollikainen. Työtä avustaa kaksihenkinen sihteeristö. Vuosina 2016-2019 on käynnissä ensimmäinen valtioneuvoston nimittämän Ilmastopaneelin toimikausi.
