Sähköistyminen on keskeinen osa vähähiilistä energiamurrosta, ja sen vaikutukset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tulee tunnistaa ja arvioida energian tuotantoa sekä kulutusta koskevassa päätöksenteossa, painottaa Ilmastopaneelin tänään julkaisema raportti. Selvitys nostaa esiin sähköistymisen keskeiset oikeudenmukaisuuskysymykset ja tarjoaa eväitä Suomen parhaillaan uudistettavaan ilmasto- ja energiastrategiaan.
Energiajärjestelmien sähköistäminen voi merkittävästi vähentää hiilidioksidipäästöjä ja auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Energiamurroksella voi kuitenkin olla moninaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, joiden hyödyt ja haitat eivät jakaudu tasaisesti yhteiskunnan eri aloille tai eri ihmisryhmien kesken. Sähköistyvä yhteiskunta vaikuttaa kansalaisiin eriarvoisesti esimerkiksi tulotasosta, osaamisesta ja asumismuodosta riippuen.
”Mitä varhaisemmassa vaiheessa energiamurrokseen liittyvät oikeudenmukaisuusnäkökulmat osataan päätöksenteossa tunnistaa ja huomioida, sitä paremmin epätasa-arvoisuutta aiheuttavia vaikutuksia voidaan ennaltaehkäistä”, sanoo Ilmastopaneelin jäsen, tutkimusprofessori Paula Kivimaa.
Sähköistymiskehitykseen pohjaava vähähiilinen energiamurros tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia korjata nykyiseen, fossiilisten polttoaineiden käyttöön nojaavaan energiajärjestelmään liittyviä epäoikeudenmukaisuuksia.
”Energiamurros voi auttaa nykyiseen energiajärjestelmäämme liittyvien sosiaalisten epäoikeudenmukaisuuksien korjaamisessa esimerkiksi mahdollistamalla kuluttajien omaa, edullisempaa sähköntuotantoa sekä yleisesti tuomalla kansalaisnäkökulmaa energiapolitiikkaan”, sanoo Kivimaa.
”Sähköistymisen avulla voidaan merkittävästi vähentää päästöjä, ja ilmastonmuutoksen hillinnässä on mitä suurimmassa määrin kyse tulevien sukupolvien oikeuksien turvaamisesta”, Kivimaa jatkaa.
Kriittisten materiaalien hyödyntämisen vaikutukset huomioitava
Raportissa on tunnistettu kuusi keskeistä teemaa, joiden kautta sähköistymisen oikeudenmukaisuusvaikutukset näkyvät: 1) kriittisten mineraalien ja metallien tuotanto ja käyttö, 2) energia- ja älyteknologiat sekä digitalisaatio, 3) sähkön saatavuus, hinta ja energiaköyhyys, 4) energian omistus, 5) fossiilisista polttoaineista luopuminen sekä 6) osallistuminen energiapoliittiseen päätöksentekoon.
Kriittisten mineraalien ja metallien käytön kansainväliset ja paikalliset vaikutukset, tuotannon eettisyys sekä huoltovarmuus tulisi huomioida paremmin, raportissa todetaan. Kriittiset mineraalit, kuten koboltti, litium ja harvinaiset maametallit, ovat maantieteellisesti epätasaisesti jakautuneita materiaaleja, joilla on suuri taloudellinen merkitys ja joiden tuotantoketjuihin liittyy merkittäviä riskejä.
Kriittisiä materiaaleja käytetään fossiilisiin polttoaineisiin perustuvassa energiajärjestelmässä, mutta niiden tarve kasvaa sähköön pohjautuvissa energiantuotantotavoissa. Niitä käytetään esimerkiksi akkuihin sekä uusiutuvan energian kuten tuulivoiman ja aurinkosähkön tuotantoon. Lisäksi kriittisiä materiaaleja käytetään yhä enemmän myös muilla aloilla ja lähes kaikissa digitaalisuuteen nojaavissa laitteissa, joten niiden oikeudenmukaisuusvaikutukset eivät kohdistu vain energiasektorille. Tuotannon haitat on usein ulkoistettu Suomen ja Euroopan ulkopuolelle.
”Kriittisten materiaalien kierrätys ja vaihtoehtoisten materiaalien kehittäminen vähentävät kysyntää sellaiselle kaivostoiminnalle, jolla on kielteisiä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Tuotantoketjujen haasteisiin pitää vaikuttaa sekä kansainvälisellä että kansallisella sääntelyllä”, sanoo Kivimaa.
Suomen potentiaalisista kaivannaisvarannoista suuri osa on Lapissa, joten kaivostoiminnan vaikutukset saamelaisiin ja paikallisyhteistöihin on huomioitava.
Kansalaisten mahdollisuudet vaihtelevat
Kuluttajien ja kotitalouksien mahdollisuudet ottaa uusia energia- ja älyteknologioita käyttöön vaihtelevat esimerkiksi koulutustason ja varallisuuden mukaan. Etenkin vähävaraiset ja haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät tulisi huomioida paremmin ja julkista, matalan kynnyksen energianeuvontaa lisätä.
”Suomessa tarvitaan laajempaa selvitystä siitä, miten merkittävä tekijä energiaköyhyys on ja miten sähköistyminen vaikuttaa siihen ja kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin. Esimerkiksi energiatuet ja -neuvonta eivät välttämättä tavoita niitä erityisesti tarvitsevia kohderyhmiä. Tukia paremmin kohdentamalla voidaan ehkäistä uusien haavoittuvien ryhmien muodostumista”, sanoo tutkija Anna Lipsanen.
Fossiilisia polttoaineita korvaavan teknologian hinta sekä lämmityksen ja sähkön tuotantoon liittyen myös asumismuoto ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat sähköistymisen oikeudenmukaisuuteen. Pääsääntöisesti uusien teknologioiden hinta laskee niiden yleistyessä. Jos halutaan kannustaa niiden käyttöönottoon jo varhaisessa vaiheessa, tarvitaan tukimekanismeja, kuten uuden teknologian hankintatukia.
Sähköistymisen sosiaalista hyväksyttävyyttä tulisi lisätä osallistamalla keskeiset toimijat uuden energiajärjestelmän suunnitteluun ja päätöksentekoon.
”Energiapoliittinen päätöksenteko kaipaa tuekseen kansalaisten ja eri sidosryhmien moniäänisempää osallistamista. Energiapoliittinen keskustelu koetaan usein miesvaltaiseksi ja liian teknis-taloudellispainotteiseksi. Ilmasto- ja energiastrategian sukupuolivaikutusten arviointi on hyvä aloite, mutta sen lisäksi tarvitaan myös muita toimia”, Lipsanen sanoo.
Lisätietoja
- Suomen ilmastopaneelin raportti: Sähköistyvän yhteiskunnan ja energiamurroksen vaikutukset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen (pdf)
- Sähköistymisen roolista päästöjen vähentämisessä ks. myös kesäkuussa 2021 julkaistu Suomen ilmastopaneelin muistio: Sähköllä merkittävä rooli Suomen kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisessa
- Paula Kivimaa, Suomen ilmastopaneelin jäsen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori, puh. 0400 148 849, paula.kivimaa@syke.fi
- Anna Lipsanen, Suomen ympäristökeskuksen tutkija, puh. 050 438 3507, anna.lipsanen@syke.fi
- Sanna Autere, Suomen Ilmastopaneelin viestinnän asiantuntija, puh. 050 532 9301, sanna.autere@helsinki.fi
