Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah esittää kolumnissaan (MT 27.9.2021) huolen, että ”Suomen ilmastopaneeli päättää siis välillisesti ja puutteellisten tietojen pohjalta, teemmekö julkista taloutta vahvistavaa työllisyys- ja talouspolitiikkaa jatkossa”. Huoli perustuu virheelliseen tulkintaan Suomen ilmastopaneelin roolista ja Suomeen EU:n jäsenmaana kohdistuvista päästövähennysvelvoitteista.

Sanna Marinin hallitus on asettanut tavoitteeksi hiilineutraaliuden saavuttamisen vuonna 2035. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että Suomi onnistuu ns. taakanjakosektorin eli päästökaupan ulkopuolisen sektorin, kuten liikenteen, maatalouden, jätehuollon ja asuntojen lämmityksen, päästöjen vähentämisessä. EU:n komissio on ehdottanut Suomelle päästövähennysvelvoitteeksi 50 prosentin vähennyksen taakanjakosektorin päästöihin vuoteen 2030 mennessä. Velvoite sitoo Suomea, ja haasteena on saavuttaa tämä vähennys mahdollisimman edullisesti sekä uutta taloudellista toimintaa edistävästi. Hyvin suunnitellut toimet eivät luo rajoitteita julkista taloutta vahvistavaan työllisyys- ja talouspolitiikkaan, kuten toimialojen vähähiilisyystiekartat ja uudet, puhtaaseen teknologiaan perustuvat investointisuunnitelmat osoittavat.

Hallitus esitti budjettiriihessä Ilmastopaneelille ja tutkimuslaitoksille pyynnön arvioida ilmastotoimien etenemistä ennen muuta taakanjakosektorilla. Suomen ilmastopaneeli ei ole ulkoparlamentaarinen organisaatio, vaan ilmastolain mukaisesti Ilmastopaneeli antaa tieteeseen perustuvaa neuvontaa ilmastopolitiikan suunnittelun ja seurannan tueksi. Jos hallitus pyytää, paneeli arvioi lakiin kirjatun tehtävänsä mukaisesti toimien etenemistä suhteessa päästövähennystavoitteisiin. Poliittiset päätökset Suomessa tekee valtioneuvosto parlamentaarisen käytännön mukaisesti, eikä suinkaan Suomen ilmastopaneeli.

Markku Ollikainen
Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja

Ilmastopaneelin vastine on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa perjantaina 1.10.2021.