Toista kertaa Ilmastopaneelin jäsenenä toimivalla Helsingin yliopiston meteorologian professorilla Timo Vesalalla on kokemusta niin IPCC-prosessista kuin kansainvälisen ICOS-tutkimusasemaverkoston johtamisesta. Kasveja ja ekosysteemejä pitkään tutkinut Vesala haluaa vaikuttaa paneelissa metsien ja turvemaiden käyttöön.

Helsingin yliopiston meteorologian professori Timo Vesala tutki pitkään ilmakehässä olevien pisaroiden haihtumista ja tiivistymistä. Kun väitöskirja oli valmiina, aihe vaihtui.

”Aloin mallintaa kasvien kaasunvaihtoa, erityisesti veden ja hiilidioksidin vaihtoa. Ylätasolla sekin liittyy pisaroihin siten, että kummassakin ilmiössä on kyse massan ja energian siirrosta ja sen mallintamisesta”, Vesala sanoo.

Vaikka Vesalasta tuli fyysikko, hän on päässyt työskentelemään lapsuuden ja nuoruuden kiinnostuksensa, biologian, kanssa tutkimalla kasveja ja ekosysteemejä.

Vesala kertoo, että parinkymmenen vuoden aikana ilmarakomallinnus on laajentunut kattamaan koko ekosysteemin. Enää kyse ei ole pelkästä mallintamisesta, vaan tärkeitä ovat myös kenttätutkimukset. Ilmastonmuutoksen kannalta on olennaista tietää, miten hiili ja vesi kiertävät esimerkiksi ilmakehän ja maanpinnan, maan soiden, metsien ja kaupunkiympäristöjen välillä.

”Vuosien mittaan ilmarakomallinnuksen tutkimuskohteet ovat vaihtuneet. Kun aiemmin tutkittiin metsiä ja puita, nyt tutkimuskohde voi olla keskellä kaupunkia tai vaikkapa suo tai järvi. Hiilidioksidin lisäksi nyt tutkitaan myös muita aineita, joita kasvit vaihtavat ilmarakojen avulla.”

Kokemusta IPCC:stä ja kansainvälisestä tutkimusinfrasta

Vesala on toiminut kansainvälisen IPCC-työryhmän (Intergovernmental Panel on Climate Change) review-editorina vuoden 2013 raportissa. Review-editoreiden työnä oli varmistaa, että kirjoittajat huomioivat kommentit oikealla tavalla ja että IPCC:n toimintaperiaatteet täyttyvät.

”Pääsimme seuraamaan kirjoittajien työtä ja päivittämään sen hetken parhaan, tieteellisen tiedon aihepiiristä. Samalla myös sain hyvän kuvan siitä, miten IPCC-raportteja kirjoitetaan ja kasataan – kyseessä on hyvin omistautunut, objektiivinen ryhmä”, Vesala sanoo.

Vesala on ollut myös rakentamassa eurooppalaisen tutkimusinfran ICOS:n kansainvälistä verkostoa. Hän on toiminut ICOS:n väliaikaisena johtajana sekä johtanut ICOS Suomea vuoden 2019 loppuun saakka. Suomessa on tällä hetkellä 13 ICOS-mittausasemaa, joiden avulla tutkitaan kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ja vaihtoa pohjoisissa ekosysteemeissä.

”Asemat tuottavat tauotta aineistoa, joka siirtyy aineistonkäsittelyn kautta eteenpäin avoimeen portaaliin. Suomella on kokoonsa nähden Euroopan ICOS-maiden laajin asemaverkosto.”

Paneelissa mahdollisuus keskittyä metsien käyttöön ja turvemaihin

Vesala pääsi tutustumaan Suomen ilmastopaneelin työhön ensimmäistä kertaa jo 2013, jolloin hän aloitti kaksivuotiskauden paneelin jäsenenä.

”Kokemus oli hyvä, ja siihen liittyi paljon samoja piirteitä kuin IPCC:ssä: pääsee oppimaan, kuulee muilta asiantuntijoilta ja tutkijoilta tärkeistä asioista ja verkostomuotoisen työn avulla pääsee osaksi tärkeää työtä.”

Vesala pohti etukäteen, että hän haluaisi tutkia paneelissa metsän käyttöön liittyvää keskustelua: mikä käytön vaikutus on nieluihin ja sitä kautta ilmastoon. Myös turvemaiden käyttö kiinnostaa aiheena.

”Kummatkin aiheet olivat myös muiden mielessä paneelissa, joten olen jo ilmoittanut tulevani mielelläni mukaan raporttien työstämiseen”, hän sanoo.

1,5 asteen tavoite on vaikea

Vesala kertoo, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen näyttää tällä hetkellä todella haastavalta tavoitteelta.

”Meillä ei ole selkeitä, konkreettisia osviittoja siitä, että vuonna 2050 saavuttaisimme tavoitteen. Vaikka paljon tehdään, siitä huolimatta tavoitteen saavuttaminen saattaa olla mahdotonta.”

Hänen mukaansa yritykset ovat tehneet esimerkillistä ilmastotyötä, kun sekä isot että pienet yhtiöt ottavat aidosti irtiottoja fossiilisista polttoaineista.

”Jopa nopeammassa aikataulussa kuin hitaat poliittiset prosessit etenevät”, Vesala sanoo.

Vesalan mukaan suunta on selkeästi kohti oikeaa, sillä fossiilisista polttoaineista luopumisen rinnalla kehitetään paljon uutta uusiutuvan energian puolella.

Nieluista on pidettävä mahdollisimman hyvää huolta

Vesalan omalla tutkimusalalla päästövähennysten rinnalle tarkasteluun nousevat nielut.

”Meidän tulisi kiinnittää huomiota myös metsien käyttöön ja pitää nieluista mahdollisimman hyvää huolta: vaikka ne eivät kasvaisi, niin edes nykyisten tasojen säilyttäminen on tärkeää.”

Vesala myöntää, että myöskään maankäytön kysymys ei ole helppo.

”Esimerkiksi väestön kasvun seurauksena tulee yhteensovittamattomia asioita vastaan, kun tarvitaan lisää ruokaa ja sen kautta maapinta-alaa. Miten ratkaista kysymykset poliittisesti ja yhteiskunnallisesti siten, että valinnat ovat kestäviä, mutta myös sosiaalisesti hyväksyttäviä?”, Vesala kysyy.

Kiperät ilmastokysymykset jäävät taakse, kun Vesala viettää vapaa-aikaansa. Hän haluaa rauhoittaa illat ja viikonloput harrastuksilleen aina, kun se on mahdollista.

”Elokuvat ja tennis ovat pitkäaikaisia harrastuksiani. Niihin yritän löytää joka viikko aikaa. Vedän kollegani kanssa leffakerhoa, joka on ollut yli kymmenen vuotta toiminnassa”, hän sanoo.

Vesala on myös lintuharrastaja. Aikaa riittää lisäksi lautapeleille ja korttipeleille.

”Olen voittanut Marjapussin Suomen mestaruuden”, hän kertoo.