Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on kiire. Tätä mieltä on neljä viidestä suomalaisesta tuoreen ilmastobarometrin mukaan. Ilmastobarometrin tuloksissa näkyy vastausten ristiriitaisuus ja se, että suomalaiset ovat hämmentyneitä ilmastotoimista – voidaankin puhua, että Suomessa on käynnissä ilmastonmuutoksen kulttuurishokki. Poliitikoilta tarvitaan nyt selkeyttä ja monipuolisia toimia.

Ensin hyvät uutiset: ilmastonmuutoksen ongelma on havaittu ilmiönä. Suomalaiset ymmärtävät, että vastuut koskevat niin globaalia tasoa, kansallista kuin yksilötasoakin.

Sitten huonoihin uutisiin: maassamme meneillään on kulttuurishokki. Tuoreen ilmastobarometrin mukaan näyttää siltä, että ihmiset ovat hämmentyneitä siitä, mitä nyt tapahtuu. Ilmastobarometrin mukaan neljä viidestä suomalaisesta ajattelee, että ilmastonmuutoksen hillitsemisellä on kiire. Ei siis ole epäselvyyttä siitä, että toimenpiteitä tarvitaan suomalaisten mielestä ja pikaisesti. Mutta mitä toimenpiteitä? Yli puolet ilmastobarometrin vastaajista toivoo ilmastonmuutoksesta lisää tietoa ja myös neuvoja ilmastofiksuihin ratkaisuihin.

Yleensä kulttuurishokilla tarkoitetaan sitä, että ympärillä oleva arkinen maailma alkaa yhtäkkiä näyttää vieraalta. Vanhoilla rutiineilla ei pärjää. Pitäisi kehittää kokonaan uusia rutiineja ja suhtautumistapoja. Kulttuurishokki viittaa myös muutoksen äkillisyyteen ja sitä seuraavaan hämmennykseen, joskus ärtymykseenkin, kun ihminen kuitenkin haluaisi pitäytyä totutussa etenkin silloin, kun uusi arki vaatii paljon määrätietoista sopeutumista. Ei siis ihme, että ilmastobarometrin perusteella kolmannes suomalaisista näyttäisi olevan epäileväisiä, kolmannes todella aktiivisia ja siinä välissä on harmaampi joukko, joka kysyy, mitä ilmastotoimista pitäisi ajatella? Mihin pitäisi ryhtyä viivyttelemättä? Nyt onkin vedottava poliitikkoihin: heidän pitää tuoda selkeyttä tilanteeseen niin paljon kuin mahdollista.

Ilmastobarometrin tulosten perusteella 44 prosenttia vastasi äänestävänsä vaaleissa ehdokasta, joka toimii aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Vastaajista 70 prosenttia toivoo tulevalta hallitukselta ilmastonmuutosta tehokkaasti hillitsevää politiikkaa, kun edellisten eduskuntavaalien aikaan näin vastasi 52 prosenttia. Nämä ovat lukuja, jotka antavat aihetta optimismiin: kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla on kasvavaa sosiaalista hyväksyntää. Toisaalta tiedämme, että sosiaalinen hyväksyttävyys ilmastotoimissa on laajimmin hyväksyttyä, kun kysytään asian periaatteellista kannatettavuutta. Mitä täsmällisempiin toimiin kyselyssä mennään – ja kun erityisesti kysytään valmiutta kieltää päästöjä aiheuttavia käytäntöjä – sitä vaikeammaksi tulee saavuttaa runsas hyväksyntä aiotulle toimelle. Ristiriitaisuus tässä selittynee sillä, että meillä on kovin syvässä vieläkin ajatus: jospa joku muu ottaisi konkreettisen, ehkä hankalankin asian hoitaakseen. Miksi juuri minä? Tämä asenteisiin liittyvä ristiriita on tuttu lukuisista tutkimuksista, mutta juuri tämän yli olisi päästävä ja ajateltava, että jokainen voi osallistua ilmastotoimiin omasta lähtökohdastaan. Näin syntyy suurin vaikutus.

Eriarvoistavat vaikutukset kuriin

Ilmastobarometrin mukaan 41 prosenttia suomalaisista kertoo muuttaneensa omaa toimintaansa ilmastonmuutoksen vuoksi, kun vuonna 2015 vain 29 prosenttia vastasi toimineensa näin. Esimerkiksi yli puolet suomalaisista on jo vähentänyt sähkönkulutustaan, ja lähes puolet on vähentänyt tavaroiden hankkimista ilmastosyistä. Kuluttajana jokainen voi tehdä hyviä ilmastotekoja fiksuilla valinnolla, mutta on muistettava, että ihmisten resurssit kulutukseen ovat hyvin erilaiset ja samalla myös kotitalouskohtaisen kulutuksen hiilijalanjälki. Niinpä moni Suomessa hyväksyy saastuttaja maksaa periaatteen ja siis sen, että korkean kulutuksen saavuttaneet kantavat hiilijalanjälkensä mukaisesti suuremman osuuden hillintätoimissa. Näin vaikutetaan siihen, ettei eriarvoisuus yhteiskunnassa kasva ilmastotoimien tuloksena.

Toisaalta ilmastobarometri kertoo, että suomalaiset eivät halua vastata ilmastoimista pelkästään kuluttajina, vaan on erityisen tärkeätä toiminnallistaa valtakunnan politiikan lisäksi myös paikallinen julkinen hallinto tehokkaisiin ilmastotoimiin. Kolme neljästä suomalaisesta pitää tärkeänä sitä, että kunta luo asukkailleen mahdollisuuden toteuttaa ilmastoystävällistä arkea. Onkin tärkeää pohtia, miten esimerkiksi haja-asutusalueiden liikenne ratkaistaan: miten vaikkapa palvelubussit tai yhteiskäyttökuljetukset saadaan toimiviksi? Asiantuntijakeskusteluissa tuodaan usein esille se, että liikenteeseen tarvitaan monenlaisia liikkumisen tapoja. Tosin sähköautojen tuominen liikenteeseen ja latausverkon kehittäminen ovat usein esillä ylitse muiden näkökohtien. Sähköauto ei ole kuitenkaan ratkaisu läheskään kaikkien suomalaisten liikkumistarpeisiin. Politiikoilta tarvitaan nyt laaja valikoima keinoja, joilla saadaan kaikki suomalaiset liikkumaan niin, että ilmastoa kuormittavat päästöt jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Ilmastotoimien eriarvoistavia vaikutuksia voidaan pienentää sillä, että osallistetaan ihmisiä ja otetaan heidät mukaan suunnitteluun. Näin saadaan tärkeää tietoa siitä, miten kuntalaiset voivat parhaiten tuoda oman panoksensa ilmastotoimiin. Samalla ilmastotoimia koskeva keskustelu todennäköisesti pysyy uusia ideoita tuottavalla tiellä eikä eksy epäreiluuden kilpalaulantaan. Kun kansalaiset ovat mukana toimien suunnittelussa, ilmastotoimista johtuviin arjen muutoksiin on helpompi suhtautua tyynesti, kenties jopa innostuneesti.

Verotuksella läpinäkyvyyttä

Puolet suomalaisista kertoo ilmastobarometrissä kannattavansa sitä, että fossiilisten polttoaineiden, lihan ja maitotuotteiden veroa pitäisi nostaa. Ilmastotoimissa verotus on osattu väline ja myös kansalaisten ymmärrettävissä. Verotus on läpinäkyvämpää kansalaisille kuin päästökauppa. Läpinäkyvyyttä tulisikin kehittää ja hakea ilmastotoimiin sellaisia veroja, joihin on suostumusta.

Sukupolvittain verotus herättää erittäin vahvoja mielikuvia, ja politiikassa tulisikin käydä faktapitoista keskustelua sen sijaan, että pelataan vahvoilla mielikuvilla. Ilmastobarometrin tuloksien nojalla näyttää siltä, että nuoret ovat muita ikäryhmiä valmiimpia käyttämään verotusta ohjausmenetelmänä kulutuksen suuntaamisessa ja myös remontoimaan nykyistä verotusta kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tueksi. Konkreettisten toimien tasolla olisi silti selvitettävä mahdollisimman tarkkaan jo ennakolta mitä vaikutuksia veromuutoksilla on esimerkiksi hinnan nousun kautta eri väestöryhmille. Esimerkiksi energian hintaan kohdistuvat paineet nostavat herkästi pintaan epäreiluuden kokemuksia väestössä, jossa toimeentulo on niukkaa ja esimerkiksi päivittäinen liikkuminen autolla välttämätöntä. Lisäksi ruokailutottumuksiin liittyvä ilmastotoimeksi luettava verotus saattaa haastaa vähävaraisten talouksien arkirutiinit niin, että vaikutusta pidetään kohtuuttomana. Samaan aikaan suurituloisen lompakossa vero voi tuntua niin vähäiseltä, ettei se edes ohjaa kulutusta ilmaston kannalta fiksumpaan suuntaan.

Kun tullaan lähelle ihmisten arkea, ilmastotoimien sosiaaliset vaikutukset on otettava huomioon, niin verotuksessa kuin muissakin toimissa. Tarvittaessa on käytettävä sosiaalista kompensaatiota, jos ilmastotoimet rasittavat kohtuuttomasti esimerkiksi alimpien tuloryhmien ihmisiä. Ilmastotoimien tehostaminen ja ilmastopolitiikan kunnianhimon nostaminen on tehtävä niin, ettei yhteiskunnan eriarvoistuminen kasva.

Marja Järvelä
yhteiskuntapolitiikan emeritaprofessori
Jyväskylän yliopisto