Metsät ja metsien tuotteet biotalous- ja hiilivaa’assa

Suomen metsät ja metsävarat ovat joutumassa biotalouden kasvavan raaka-ainetarpeen ja ilmastonmuutoksen hillinnän pelinappulaksi. Suomessa väitellään erityisesti siitä, heikkeneekö metsiemme ilmaston lämpenemistä hillitsevä vaikutus, jos metsien hakkuita lisätään esimerkiksi 10 miljoonalla kuutiometrillä kasvavan biojalostuksen ja –talouden tarpeisiin.

Komission ehdotus taakanjaosta on Suomelle haastava. Olemme EU:n kärkikolmikossa päästöjen vähentämisvelvoitteen suhteen. Suomen energiantuotannon päästövähennykset ovat perustuneet merkittävältä osaltaan lisääntyvään puunkäyttöön ja näin on ajateltu olevan vuoden 2020 jälkeenkin. Puubiomassa on jatkossakin päästötöntä energiantuotannossa, mutta maankäyttösektorille esitetyt laskentaperiaatteet muodostavat todellisen uhkan sekä Suomen biotalouden kehitykselle että ilmastotavoitteiden toteuttamismahdollisuuksille. Komission ehdotuksessa puhutaan vertailutasosta, johon toteutuvia maankäyttösektorin nieluja ja päästöjä verrataan. Jos vertailutasoksi asetetaan viime vuosikymmenten metsien hiilinielu, on tuota tasoa lähes mahdoton saavuttaa. Vuosina 1990-2014 nielu on ollut keskimäärin 33 miljoonaa CO2 ekv. tonnia.

On totta, että lyhyellä aikavälillä puuston kasvu notkahtaa, jos hakkuita lisätään vaikkapa 10 miljoonaa kuutiometriä. On kuitenkin unohdettu, että 10 miljoonan kuutiometrin lisähakkuut tuovat metsänomistajille noin 300 miljoonaa euroa lisää puunmyyntituloa ja koko kansantalouteen useita miljardeja euroja mm. kasvavien vientitulojen kautta. Jos näistä summista käytetään pienikin osa kasvua ylläpitäviin ja lisääviin toimiin, voidaan siinä sivussa hiilen sidontaa kasvattaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että koko Suomen yksityismetsien metsänistutukseen ja kylvöön käyttämä rahamäärä on noin 40 miljoonaa euroa vuodessa.

Suomen metsien hiilinielu on pienentynyt huippuvuosista, jolloin metsien hakkuut olivat alhaisella tasolla teollisuuden laman ja nykyistä suuremman puuntuonnin vuoksi. Samassa tilanteessa on useita muitakin Euroopan maita. Saksassa vain hieman yli puolet metsien kasvusta on korjattu ja puupääoma on kasvanut siellä voimakkaasti. Myös Espanjan metsävarat ovat kasvaneet nopeasti ja nyt ylitiheitä metsiä uhkaavat hallitsemattomat metsäpalot. Kokonaisuutena metsien kasvun arvioidaan taantuvan Euroopassa tulevaisuudessa eli metsien hiilinielu pienenee mm. metsien ikääntymisen vuoksi. Koko EU:n metsiin kohdistuvat ilmastoriskit, kuten erittäin kuivat kevät- ja kesäkaudet, kasvavat.

Metsät soveltuvat paremmin pidemmän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Jos metsäbiomassan materiaali- ja energiakäytöllä voidaan estää tai hidastaa fossiilisten hiilivarastojen käyttöä, päästään kestäviin ilmastohyötyihin. Mikäli metsien käytöstä tehdään kannattamatonta niin metsänomistajille kuin teollisuudellekin, kiinnostus niiden hoitoon heikkenee eikä varojakaan ole esimerkiksi metsäpalojen torjunnalle tärkeän metsäautotieverkoston ylläpitoon.

Kestävä ja kannattava metsien kasvun lisääminen on keino, jolla saamme lisää pelivaraa biotalous-ilmastonmuutos –optimointiin. Tätä ratkaisua ovat ehdottaneet allekirjoittaneen lisäksi lukuisat muutkin asiantuntijat ja askeleita tähän suuntaan on otettu myös käytännössä. Lisäksi puutuotteiden elinkaarta ja samalla puussa olevan hiilen pysymistä pois ilmakehästä on pidennettävä. Joistakin tässä esitetystä asioista on erilaisia näkemyksiä tiedeyhteisössä. Nämä asiat kaipaavat lisäselvityksiä osana ilmastopaneelin työtä.