Uusi maailmanlaajuinen ilmastosopimus on määrä solmia joulukuussa Pariisissa. Siihen liittyvät valmistelut ovat parhaillaan käynnissä.
Virallinen perusta Pariisin sopimukselle syntyi helmikuussa, kun YK:n ilmastosopimuksen osapuolina olevat 195 maata tapasivat Genevessä. Kokouksen aikana maat ja maaryhmät esittivät omia näkemyksiään Pariisin sopimuksen sisällöstä. Kaikki ehdotukset hyväksyttiin sellaisinaan ja ilman keskustelua osaksi tulevan sopimuksen neuvottelutekstiä.
Menettelyn etuna oli, että Geneven kokouksen lopussa osapuolet kokivat tekstiluonnoksen edustavan riittävästi maailman maiden varsin erilaisia näkemyksiä ilmastonmuutoksesta ja olivat valmiit hyväksymään sen Pariisin sopimuksen viralliseksi pohjatekstiksi. Menettelyn haittana puolestaan oli, että neuvottelijat palasivat Genevestä mukanaan lähes satasivuinen ja paljon ristiriitoja sisältävä paperi.
Hyväksyttyä neuvottelutekstiä lukiessa on helppo ennustaa, että neuvotteluista tulee vaikeat. Tekstistä löytyvät kaikki tutut, pitkän linjan kiistakysymykset liittyen etenkin maiden väliseen vastuunjakoon päästöjen vähentämisessä sekä siihen, miten päästöjen vähentämisestä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta aiheutuvat kustannukset katetaan.
Ennen Pariisin ilmastokonferenssia käydään vielä ainakin kolme virallista neuvottelukierrosta, joista seuraava on kesäkuussa. Neuvotteluissa Genevessä laadittua tekstiä pitää lyhentää merkittävästi. Paperiin on kirjattava selkeitä politiikkavaihtoehtoja, jotta kaksi viikkoa kestävässä Pariisin konferenssissa päästään keskittymään kiperimpiin poliittisiin kompromisseihin.
Toinen keskeinen osa Pariisin valmisteluja on prosessi, jossa maat ilmoittavat YK:lle omat tavoitteensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuodesta 2020 eteenpäin. YK:n suosittelema aikataulu ilmoitusten toimittamiselle on maaliskuun lopussa. Toistaiseksi vain EU ja Sveitsi ovat jättäneet viralliset ilmoituksensa. EU aikoo vähentää päästöjä 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja Sveitsi 50 prosenttia.
EU:n virallisen ilmoituksen sekä Kiinan ja Yhdysvaltojen epävirallisten ennakkoilmoitusten perusteella tiedetään, etteivät suurimpien päästäjien suunnittelemat päästövähennykset yhteensä riitä YK:n tavoitteena olevan kahden asteen tavoitteen saavuttamiseen. Pariisiin valmistautuminen vaatii siksi poliittisen paineen lisäämistä sekä kansainvälisissä neuvotteluissa että myös keskeisten maiden ja maaryhmien sisällä.