Lapset ja nuoret haluavat hillitä ilmastonmuutosta, mutta keinot eivät ole kaikille tuttuja. Mistä aineksista koostuu hyvä ilmastonmuutoksesta kertova oppitunti?

Kuvat: Anna Muotka

Monimutkaisena ilmiönä ilmastonmuutokseen liittyy paljon harhaluuloja. Ilmastoon ja ympäristöön liittyvät asiat menevät herkästi sekaisin myös koululaisilla. Tiedon lisääminen ja väärinkäsitysten korjaaminen ovat Ilmastopaneelin ilmastokasvatushankkeen keskeisiä tavoitteita.

Työsarkaa riittää. Hankkeessa on esimerkiksi havaittu, että nuoret näkevät otsonikadon ja saastumisen olevan suoraan yhteydessä ilmastonmuutokseen.

“Esimerkiksi merten roskaantuminen on ollut nyt paljon pinnalla mediassa. Oppilaat liittävät sen herkästi ilmastonmuutokseen, vaikkei muoviroska sinänsä lämmitä merta. Toki öljyn jalostaminen on olennainen tekijä ilmastonmuutoksessa, mutta nuoret sekoittavat syy- ja seuraussuhteita”, kertoo ilmastokasvatushankkeen vetäjä, apulaisprofessori Ilkka Ratinen Lapin yliopistosta.

Ratisen mukaan alakouluissa olisi tärkeintä selventää oppilaille, että ilmastonmuutos on tiukasti kytköksissä fossiilisten energian välilliseen ja välittömään käyttöön. Kouluissa pitäisi käsitellä sitä, miten energiankulutusta voisi vähentää elämän eri osa-alueilla, kuten asumisessa, syömisessä ja liikkumisessa.

“Kyllä lapset ymmärtävät näitä asioita, kun heille vain selittää ja antaa heille mahdollisuuden ratkoa omassa arjessa esiin nousevia ongelmia. Vaikeampaa on asennemuutos ja sen mukainen käyttäytyminen, mikä pitäisi saada aikaan”, Ratinen pohtii.

Lapsista tulisi kasvattaa aktiivisia ratkaisijoita

Huhtikuussa ilmastokasvatushanke järjesti kahdeksalle oppilasryhmälle vierailun Lapin yliopiston Arktiseen keskukseen. 5.–7-luokkalaiset oppilaat tekivät keskuksessa Lapin yliopiston opettajaopiskelijoiden laatimia ilmastonmuutokseen liittyviä tehtäviä.

“Halusimme tarjota koululaisille konkreettista, ratkaisukeskeistä toimintaa, joka opettaisi, miten ilmastonmuutosta voi hillitä ja miten siihen voi sopeutua. Harjoitteissa pohdittiin muun muassa asumisen, syömisen ja liikkumisen ilmastovaikutuksia pelien ja suunnittelutehtävien avulla”, Ratinen kertoo.

Tehtävissä käsiteltiin esimerkiksi sitä, kuinka paljon esimerkiksi lämmin suihku kuluttaa energiaa ja miten suihkun energiankulutusta voisi vähentää. Lisäksi oppilaat suunnittelivat mahdollisimman pienipäästöisiä kulkuneuvoja ja pohtivat arjessa liikkumista.

Vierailujen aikana kävi ilmi koululaisten kiinnostus ilmastonmuutokseen. Myös hankkeessa toteutettujen oppilaskyselyjen perusteella lapset ja nuoret tahtoisivat lisää opetusta aiheesta. Ratisen mielestä oppitunneilla tulisi tarjota oppilaille ratkaisuja ja toivoa. Muuten aiheen vakavuus luoda ahdistusta ja lamaannusta. Siksi tehtävien pilotoinnissa kysyttiin oppilaita, lisäsivätkö tehtävät toivoa vai aiheuttivatko ne oppijoissa surua. Palaute analysoidaan, ja analyysistä tuotetaan kansainvälisiä tieteellisiä julkaisuja. Yhteistyötä lisätään muun muassa UArctic-verkoston kanssa.

“Ihminen, jolla on toivoa, kykenee toimimaan ja tekemään ilmastoystävällisiä ratkaisuja. Ilmastokasvatuksen pitäisi olla myös yhteisöllistä. Ratkaisuja voi miettiä yhdessä. Kouluissa voitaisiin pohtia vaikka sitä, miten omassa kunnassa voitaisiin lisätä kasvisruuan määrää tai vähentää ruokahävikkiä”, Ratinen sanoo.