Suomen ilmastopaneeli - The Finnish Climate Change Panel


Ilmastopaneeli - Blogi
15.07.2016

Tarvitsemme lisää ilmastonmuutoskasvatusta

Ilkka Ratinen

Nyky-ymmärryksen valossa ilmastonmuutos on viime kädessä ihmisten kuluttamisesta johtuva häiriö ilmaston luonnollisessa vaihtelussa. Jos olemme itse aiheuttaneet ilmastonmuutoksen, niin totta ihmeessä me voimme myös hillitä sitä ja sopeutua siitä koituviin muutoksiin. Tässä työssä on lähes mahdotonta onnistua ilman ilmastonmuutoskasvatusta – sen tavoitteena on ihmisten ymmärryksen lisääminen ja käyttäytymisen ohjaaminen ilmastolle suotuisaan suuntaan.

Ilmastonmuutoskasvatuksella kannustetaan uudenlaiseen ajatteluun

Fossiilisen hiilen polttamisesta vapautuu hiilidioksidia. Itse asiassa tuotamme noin 23-kertaa niin paljon hiiltä ilmakehään kuin sitä vapautuu tulivuorista. Ilmassa ollut hiili on vuosimiljoonien aikana kertynyt fossiilisiin, orgaanisiin hiili- ja karbonaattikerrostumiin ja johtanut aina lopulta maapallon viilentymiseen. Tämä hiilen kiertoon liittyvä negatiivinen takaisinkytkentä on pitkällä aikavälillä aina vakauttanut maapallon ilmaston.

Mutta nyt ihmisen toiminta on oikosulkenut systeemin: luonnollinen prosessi ei ehdi varastoida fossiilisen hiilin polttamisesta ilmakehään joutunutta hiilidioksidia, vaan hiilidioksidi sitoo ilmakehässä itseensä lämpösäteilyä ja säteilee sitä takaisin maanpinnalle. Ilmastomuutoskasvatuksen tehtävä on kolossaalisen vaikea, sillä meidän täytyy avata tämä oikosulkuun mennyt järjestelmä ja vähentää ihmisperäisen, fossiilisen hiilen vapautumista ilmakehään.

Fossiilista hiiltä vapautuu ilmakehään ihmisen kuluttamisen vuoksi. Liikumme, syömme, tarvitsemme materiaa ja energiaa sekä asunnon. Itse asiassa maapallon väkiluvun kasvu ja oikeastaan koko nykyaikaisen yhteiskunnan rakenne sekä toiminta perustuvat fossiilisen hiilen hyödyntämiseen. Tämän vuoksi ilmastotyö on vaikeaa ja edellyttää uudenlaista ajattelua, johon myös ilmastonmuutoskasvatuksella voidaan kannustaa.

Suomen ilmastopäästöissä on paljon leikattavaa. Yksi suomalainen tuottaa GermanWatchin raportin mukaan laskennallisesti tuplasti enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin ruotsalainen naapuri. Itse asiassa Suomen edellä on 31 maata, joiden ilmastonmuutosindeksi on pienempi kuin Suomen.

Luokanopettajien koulutuksessa keskeistä: tutkiva oppiminen, dialogisuus ja monitieteisyys


Ilmastonmuutoskasvatukseen voisi luonnontieteen pedagogiikan tutkimusten perusteella soveltaa laaja-alaista opettamista ja oppimista, joka on lähellä ilmiöpohjaista oppimista. Ilmiöpohjainen oppiminen on eheyttävää oppimista, jossa oppijalle annetaan tutkittavaksi aihe kuten ilmastonmuutokseen vaikuttaminen tai siihen sopeutumnen. Tutkivan oppimisen keinoin selvitetään muun muassa tulevaisuuden hahmottamista, pyritään ymmärtämään ilmiöiden monimutkaisia kytkentöjä sekä hankimaan tietoja ja taitoja uuteen tilanteeseen sopeutumiseen.

Hiljattain tarkastetussa kasvatustieteen väitöskirjassani tutkin luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ilmastonmuutoksesta. Kävi ilmi, että käsitykset ovat luonnontieteelliseltä perustaltaan puutteelliset: opiskelijat sekoittivat ilmastonmuutoksen esimerkiksi otsonikatoon. Opiskelijoiden käsitykset ilmastonmuutoksesta eivät myöskään juuri kehittyneet ympäristö- ja luonnontiedon kurssilla, jolle he osallistuivat.  Opettajaopiskelijoiden uskomukset siitä, ettei luonnontieteen opetus ole tutkivaa ja vuorovaikutteista heijastui paitsi vuorovaikutukseen kurssilla myös opiskelijoiden tekemiin alakoulun luonnontieteen opetussuunnitelmiin. Dialogisuus ja tutkivan oppimisen periaatteet eivät siis toteutuneet suunnitellulla tavalla.

Tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että ilmastonmuutoksen luonnontieteellinen perusta kannattaa opettaa luokanopettajaopiskelijoille hierarkkisesti niin, että opetuksessa ei mennä liian yksityiskohtaisiin seikkoihin ennen kuin on varmistettu, että peruskäsitteet ovat hallussa. Alakoululaisten kanssa näyttäisi puolestaan olevan järkevää keskittyä ilmastonmuutoksen seurauksiin ja todeta ilmastonmuutoksen johtuvan kasvaneista ihmisperäisistä kasvihuonekaasupitoisuuksista.

Väitöskirjani viesti on, että sosiokulttuurinen oppiminen on tiedon etsimistä ja käsittelyä osana sosiaalista vuorovaikutusta. Tältä perustukselta ilmastonmuutosopetus kannattaa luokanopettajakoulutuksessa toteuttaa monipuolisia sekä ohjattuja että avoimia tutkivan oppimisen menetelmiä hyödyntämällä ja rohkaisemalla opiskelijat monipuoliseen vuorovaikutukseen. Tällöin on todennäköistä, että he kykenevät opettamaan myös oppilailta monipuolisesti, vuorovaikutteisesti ja erilaiset oppijat huomioiden.

Ilmastonmuutoskasvatuksella voidaan oikaista virhekäsityksiä ja lisätä ymmärrystä

Ilmastonmuutoskasvatuksen lisääntynyt tarve voidaan mielestäni ajoittaa vuoteen 2010, kun IPCC:n neljässä raportissa esitetyt liioitellut väitteet Himalajan jäätikön nopeasta sulamisesta tulivat julki. Samaan aikaan muun muassa Isossa-Britanniassa kärvisteltiin ennätyskylmyydessä. Ihmiset eivät enää tienneet, mihin tietolähteisiin voi luottaa tai toisaalta heillä ei ollut taitoja tarkastella mediaa kriittisesti.

Viimeistään tuolloin alettiin ymmärtää, että ilmastonmuutos on kovin monimutkainen ilmiö myös sen opettamisen kannalta. Samalla havaittiin, ettei ilmastonmuutos etene lineaarisesti maapallon eri alueilla. Muun muassa nämä seikat johtivat siihen, että ilmastonmuutoskasvatuksessa alettiin kiinnittää huomio esimerkiksi ihmisten virhekäsityksiin ja puutteellisiin kykyihin tulkita mediassa olevaa tietoa.

Ilmastonmuutoskasvatuksella on vahva yhteys yhteiskunnan kehittämiseen. Sen avulla voidaan auttaa ihmisiä ymmärtämään, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa ja miten siihen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa.


blog comments powered by Disqus